Mielen kellot soi(vat) - meditaatio ja mielenrauhan toivomus

Minulla oli sivullani kysely, johon muutama innokas oli käynyt vastaamassa. Kiitos teille, sain selville, että teillä muillakin on paljon stressiä elämässä, jopa päivittäin. Minua tieto lohdutti mutta samalla myös jaan tuskanne. En soisi kenenkään käyttävän päivittäistä energiaansa stressailemiseen, jolla on lähinnä ikäviä vaikutuksia mieleen, oloon ja terveyteen, varsinkin pitkällä aikavälillä. Kukaan viidestä (5) vastaajasta ei ollut sitä mieltä, että osaisi (vielä) elää ilman stressiä. Siinäpä olisi taito, jonka minä ainakin haluaisin oppia - sillä tiellä ollaan!

MEDITAATIOSTA - ELI MITÄ SE ON?

Olen aiemmin maininnut meditaation tässä jutussa. Pääpiirteissäni tarkoitukseni on selättää stressi: vähentää stressailua ja stressitilanteita, hallita paremmin omaa suhtautumista ja fyysisiä stressireaktioita kehossa. Tähän avukseni  otan meditaation, johon ainakin aluksi perehdyn Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusopas (1999) -kirjan siivin (ks. kuva). Tässä kohtaa taitaa olla hyvä selventää, mitä tarkoitan meditaatiolla, koska sanana se voi herättää ihmisestä riippuen hyvin erilaisia mielikuvia ja ennakkoluuloja, niin hyvässä kuin pahassa.

On olemassa monenlaisia meditaatiomenetelmiä: Meditaatioon voi liittyä rituaaleja, rukouksia, mantroja, ääniä ja musiikkia. Meditaatiolla voidaan tarkoittaa myös kävelemistä maaseudulla, urheilua tai muuta vapaa-ajan harrastetta (mm. kylpeminen, saunominen). Nämä kaikki voivat toimia meditaation muotona, jos MIELI ON OIKEALLA TAVALLA MUKANA. On ihan eri asia rentoutua täysin tietoisena ja keskittyneenä itse rentoutumiseen kuin vain maaten lattialla suunnitellen huomista aikataulua tai katsellen sohvalla televisiota.

Syventyminen omiin ajatuksiin voi johtaa meditatiiviseen mielentilaan. Meditaatiossa on kyse tietoisesta halusta ja pyrkimyksestä rauhoittaa mieli. Ihminen  haluaa katsoa sisäänpäin, omaan sisimpäänsä - ei niinkään ulospäin muuhun maailmaan. Meditaatiota voi harjoittaa yhtä hyvin aktiviteettina kuin mielentilana. Tällöin keho rauhoitetaan ja mieli vapautetaan. Alussa tämä voi vaatia paljonkin ponnistelua ja harjoittelua, koska länsimaissa hiljentymisen opetteleminen on aivan yhtä vaikeaa ja outoa kuin uuden liikeradan opetteleminen.

Meditaatio on holistinen (kokonaisvaltainen) menetelmä, joka siis ottaa ihmisen huomioon kokonaisuutena (keho + mieli = enemmän kuin osiensa summa). Kääntämällä katseen sisäänpäin pääsee käsiksi syvimpiin ajatuksiin ja tunteisiin. Pystyt kontrolloimaan omaa persoonallisuuttasi paremmin ja parantamaan elämän laatua. Tietoisuuden kasvaessa aistimukset muuttuvat elävämmiksi, keskittymiskyky paranee ja luovuus kasvaa. Alat luottaa omaan harkintakykyyn etkä ole enää riippuvainen toisten mielipiteistä: sinulle riittää, että hyväksyt itse itsesi. Tämä auttaa selviytymään paremmin jokapäiväisen elämän paineista ja pystyt sopeutumaan uusiin tilanteisiin nopeammin. Sekä henkinen että fyysinenkin hyvinvointi lisääntyy, kerrotaan rentoutusoppaassa.

HYÖDYT. Meditointi lievittää jännitystä ja stressiä ja myöhemmässä vaiheessa voi suojella stressioireilta, kuten korkealta verenpaineelta, migreeniltä ja unettomuudelta. Säännölliset harjoitukset voivat viedä askeleen pidemmälle. Tunnet ehkä tarvetta tuulettaa vanhoja tapoja ja tottumuksia ja haluat muuttaa itseäsi esim. kärsivällisemmäksi ja suvaitsevaisemmaksi ihmiseksi. Näet selkeämmin itsesi, arvosi, ihmissuhteesi ja koko maailman ympärilläsi. Kuulostaako hyvältä? Tämän vuoksi meditointia kuvaillaan kokonaisvaltaiseksi menetelmäksi, koska sen tarkoitus ei ole keskittyä vain yhteen puoleen kerrallaan - vaan menetelmänä huomioi koko ihmisen!

Meditaatio on keskittymisharjoite, jolla pyritään rentouttamaan mieli ja saavuttamaan sellainen tietoisuuden tila, jossa mieli on vapaa ajatuksista ja huolista. Se siis auttaa meitä vapautumaan jokapäiväisen elämän rutiineista ja huolien taakasta. Voit myös vilkaista, mitä Wikipedia tietää kertoa meditaatiosta. Perinteisesti meditaatio käsitteenä liitetään idän uskontoihin ja traditioihin, mutta minun lähdeteoksessani on selvästi länsimainen pohjavire käsitellä asiaa. Helpointa lienee aloittaa selkeän oppaan (kirja tai ihminen) avulla. Henkilökohtaisesti minua meditoinnissa kiinnostaa se kaikki hyvä, mitä se voi tuoda omaan elämään ja vointiin. Olen lukenut ja kuullut siitä niin paljon hyvää, että olen alkanut todella uskoa, että tässä on menetelmä, jonka avulla elämästäni tulee ihanampaa ja terveempää.  

Tässä on vanha Hesarin juttu meditoinnin hyödyistä, jos vaikka mietityttää, mitä kaikkea hyvää sen avulla voi omaan elämäänsä tuoda:

Mietiskely lisäsi onnellisuutta, tyytyväisyyttä ja ulospäin suuntautuneisuutta, mutta vähensi neuroottisuutta ja materialistisuutta.

Alla on harjoitus, joka johdattelee tietoista mielen rauhoittamista eli meditointia kohti.

HARJOITUS:
Makaa lattialla jalat irti toisistaan. Polvet ja lantio ovat täysin rentoina. Ojenna käsivarret sivuille ja anna pään levätä lattiaa vasten. Makaa tässä asennossa hetken aikaa ja kokeile, pystytkö pitämään kehosi täysin liikkumatta ilman, että alat jännittyä. Yritä olla liikkumatta kolme minuuttia. Jos huomaat, että alat jännittää tai kehosi alkaa liikehtiä levottomasti, lopeta harjoitus ja yritä myöhemmin uudelleen. Harjoittelun myötä pystyt vähitellen olemaan liikkumatta yhä kauemmin. 

Kehon ja mielen hyvinvointia ammennan mm. näistä kirjoista.

MIELENRAUHAAN - ELI SINNE JA TAKAISIN

Jos kamppailet kroonisten kipujen kanssa, kuten minä, suosittelen lämpimästi Antti Heikkilän kirjaa Siunattu kipu (ks. yllä). Heikkilän kirjasta lisää pääset lukemaan aiemmasta postauksestani. Omasta mielestäni elämässä pahinta on epävarmuus, tietämättömyys ja odottaminen, liittyy se sitten terveydentilaan tai muuhun ongelmatilanteeseen. Kun joku sitten kykenee antamaan nimen ja selityksen sille tuntemattomalle ongelmavyyhdille, jonka kanssa on paininut pitkään vailla kunnollista ymmärrystä asiantuntijoilta tai kanssaihmisiltä, sitä saa jonkinlaisen mielenrauhan asian suhteen! Sitä, kun oli alkanut kuvitella kaikenlaista, että on pahasti sairas... tai hullu... tai mikä pahinta: keksinyt aivan kaiken! Heikkilän kirjasta olen saanut enemmän hyödyllistä tietoa kroonisista kivuista kuin kaikilta muilta lääkäreiltä, hoitajilta ja verkon tietolähteistä yhteensä. Se, jos mikä, luo toivoa, ja toivoahan ihminen tarvitsee - kattavan selityksen lisäksi - kokeakseen, että elämä on arvokasta!

Mietin usein, että mielenrauha on ehkä arvokkain ominaisuus ja omaisuus, mitä ihmisellä voi olla vaalittavana. Kun kaikki on kohdillaan oman mielen kanssa, voi keskittyä olennaiseen eli oman elämän elämiseen. Kun ymmärtää oman rajallisuutensa, sen hyvin rajallisen elinajan, mikä meillä jokaisella on käytettävissä, selkiytyy kummasti se kuva mielessä, mitä elämältä todellisuudessa haluaa ja mikä on juuri minulle olennaista (ei muille, naapurin tädille, sukulaisille tai yhteiskunnalle). Riittää, että on tyytäväinen siihen, mitä itsellä on. Kun on tietoinen omasta sisimmästään, niin sitä kautta on mahdollista jakaa myös paljon ulospäin: tekemisissään ja muille ihmisille. Mikä olisikaan sen parempi sisältö elämälle?    

Onko sinulla vastaavanlaisia ajatuksia tai kokemuksia?

Iloa leveästä hymystä?

Hymyile leveästi; mieli kohentuu. 

HARJOITUS:

Ota käteesi (puhdas) kynä, laita se hampaiden väliin ja hymyile. Pidä siinä hetki. Miltä tuntuu? Tuntuuko hetken päästä erilaiselta? On jo itsessään hassua pitää kynää hampaiden välissä ja irvistellä, mutta voisiko hymyilyn takana olla jonkinlaisia mielihyvää tuottavia mekanismeja...?

1) VOI OLLA, ETTÄ...

AIVOT OVAT LIITTÄNEET HYMYN MIELIHYVÄÄN.

2) TOINEN KIINNOSTAVA TEORIA ON SE, ETTÄ...

HYMYILLESSÄ IHMINEN KÄYTTÄÄ ISOJA POSKIPÄÄLIHAKSIA. NE KIRISTYVÄT, MIKÄ MUUTTAA VEREN VIRTAAMISTA AIVOIHIN. ON MAHDOLLISTA, ETTÄ JUURI SE AIHEUTTAA MIELIHYVÄN TUNTEEN. KÄYTTÄMÄLLÄ POSKIPÄÄLIHAKSIA VOI OHJATA AIVOT TUOTTAMAAN MIELIHYVÄÄ.   

Et siis tarvitse enää kynää, kun olet kerran löytänyt oikeat lihakset. Isojen poskipäälihasten aktivointi kohentaa apeaa oloa ja saa mielentilan nousemaan. Minäkin huomasin eron: ennestään oli melko apea ja lamaantunut olo, mutta tässä minä nyt kirjoittelen pilke silmässä. Kuinka usein sitä onkaan kuullut, että lihaksia tulisi käyttää, jotta ne eivät rappeudu? Sama juttu taitaa olla näiden kallisarvoisten kasvolihastenkin kanssa.

Tiedot on ammennettu Prisman dokumentista Nautinto ja kipu, joka tuli viime viikolla TV1:ltä ja on katsottavissa Areenassa vielä iltaan saakka.

Oikein iloista viikon alkua sinulle! :-)

Joulun hiljaiseloa?

"Onpas täällä hiljaista", ajattelen ja samalla keksin ikään kuin tekosyyn blogini päivittämättä jättämiselle. Ok, huomaahan sitä kyllä, että joulu lähenee, on kenties enemmän tehtävää ja muistettavaa, mutta stressailua koetan välttää kuin ruttoa. Mitäpä siitä, jos kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan, kunhan en möhli tärkeimpien asioiden kanssa! On ihan sallittua pitää taukoa ja rauhoittua tai keskittyä tärkeämpiin juttuihin. Minun kohdallani kyse on muustakin. Aiheita on paljon plakkarissa. On minulla, mistä kirjoittaa, ja intoakin riittäisi! Ikävä kyllä, olen kytkenyt "asioiden siirtely" -vaihteen päälle, vaikka nautin suuresti blogin pitämisestä (ja monista muistakin suunnitteilla olevista jutuista). En ole varma käyttäytymiseni alkuperästä - lieneekö laiskuus, pelko vai tapa ja tottumus?

Luultavasti olen taas kertaalleen juuttunut vanhojen kaavojeni vangiksi. Sen tiedän, miten se prosessi etenee. Asioiden siirtelystä seuraa minulla suoraviivaisesti vain stressiä, epävarmuutta, kiirettä ja kasaantuvia työtaakkoja - tai ainakin pettymystä, jossei muuta. Eihän kukaan sellaista tilannetta halua itselleen... Ethän, Marjut?

Ehkä minä nyt uskon, kun vetoan itseeni näin puolijulkisesti. Kun sanon ääneen jonkin asian toiselle, voi olla helpompi toimia suunnitelman mukaan. Se on hassua, mutta ihminen on melko ristiriitainen olento, aina välillä. Ei ole helppoa toimia edes oman tahdon ja pyrkimysten mukaan, koska mielessä saattaa kamppailla "eri tahtoja". Yksi haluaa, että lepään, toinen että opiskelisin ja kolmas, että aktivoituisin työnhaussa. Neljäs puoli ehkä kaipaa juhlia, juhlan tuntua muiden asioiden vastapainoksi. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? 

----------------------

Miten joulukuu vaikuttaa sinuun? 

Onko sinulla näin ennen joulua hiljaiseloa...

a) blogien suhteen?
b) kotona?
c) molemmissa?
d) ei kummassakaan?

Kun mieli lepää - valon ja varjon leikki

Tunnelma

Viikon makrohaaste on kynttilä.

Tällä kertaa on erityisen helppo ottaa osaa haasteeseen, koska nämä kuvat jo ikään kuin odottivat tallessa sopivaa tarkoitusta. 

Kuvat ovat muutaman viikon takaa. 

Mielenrauha

Kun mieli lepää, sydän jaksaa. ♥

Muiden tunnelmia pääset ihastelemaan täällä.

Nukahtamisen TOP-5

Yhdellä jos toisella on ongelmia saada iltaisin ja öisin unen päästä kiinni. Keräsin pienen listan unen tuloa helpottavia konsteja. Itse tuppaan monesti unohtamaan hyväksikin havaitut keinot ja tuskailen turhaan virkkuna peiton alla.

1) KUUMA SUIHKU. Hyväksi havaittu keino rentouttaa lihakset ja mieli ennen nukkumaan menoa. Kun kuuman suihkun jälkeen vetää peiton korviin, uni tulee melkein itsestään, koska ruumiinlämpö laskee.

2) LISÄÄ ULKOILUA JA LIIKUNTAA. Ihminen tarvitsee fyysisiä aktiviteetteja pysyäkseen terveenä. Jos uni ei tahdo tulla, voisitko päivän mittaan liikuttaa kehoasi hiukan enemmän...? Sitten illalla keho kaipaa lepoa ja uni maittaa.

3) KIRJA TAI TV. Pyörit sängyssä toista tuntia valveilla etkä tiedä, mitä tekisit...? Lue hetki (kuivaa) kirjaa, joka tuppaa aina jäämään kesken. Lukeminen ei ehkä aina innosta tai onnistu? Minulla toimii myös television katselu. Keskityn katselemaan nauhalta jotakin ohjelmaa kaikessa rauhassa ja huomaamattani rupean jo haukottelemaan. Joskus jopa tv unohtuu päälle.

4) VÄHÄT UNET. Ikävämpi vaihtoehto on nukkua yhtenä yönä lyhyet (esim. viiden tunnin) unet. Melko varmasti illalla väsyttää ainakin enemmän kuin tavallisesti.

5) MÄKIKUISMA. Mäkikuismasta saattaa olla apua univaikeuksiin sen rauhoittavan ja ahdistusta poistavan ominaisuuden vuoksi. Huom, mäkikuismaa ei voi käyttää yhdessä joidenkin lääkkeiden kanssa! Tarkista yhteensopivuus luotettavasta lähteestä (esim. lääkeselosteesta) ennen käyttöä.

Tuleeko muita hyväksi havaittuja konsteja mieleen?

Kahden minuutin henkinen tyhjennysharjoitus

Yllättäen eletään jo joulukuuta, vuosi on lopuillaan mutta talvesta ei ole tietoakaan - ainakaan täällä etelässä. Jäämme siis vielä odottelemaan hiutaleita, valoa ja talven tuntua. Olin tänään lapsekkaalla mielellä, katselin tv:stä joulukalenterin, koska tänä vuonna ei omaa kalenteria ole, ja askartelin yksinkertaisia lumihiutaleita (varmaan 15 vuoden tauon jälkeen). Tulos oli sen mukainen, kädentaidot eivät ole nyt ihan parhaimmillaan...

Olen viime päivinä tehnyt suhteellisen säännöllisesti rentoutumisharjoituksia, kerran tai kahdesti päivässä, siis aina silloin, kun olen sattunut muistamaan. Olen tehnyt Chrissie Gallagher-Mundyn Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusoppaan harjoituksia hiljalleen... Ihan ensimmäisiin harjoituksiin lukeutuu kahden minuutin henkinen tyhjennysharjoitus.

HARJOITUS: 

Yritä olla ajattelematta mitään kahden minuutin ajan. Keskity vain rekisteröimään ajatuksiasi - älä lähde seuraamaan niitä. Jos huomaat, että jonkin ajatuksen myötä mielesi on lähtenyt vaeltamaan, lopeta harjoitus. Yritä olla ajattelematta mitään.

Miten selvisit? Kuinka kauan pystyit olemaan ajattelematta tietoisesti? Tämä harjoitus voi osoittautua vaikeammaksi kuin luulitkaan. Sen myötä tiedostat kuitenkin, kuinka paljon mielesi askartelee sellaisten ajatusten parissa, joita et itse edes huomaa. Säännölliset meditaatioharjoitukset auttavat sinua rauhoittamaan niin mieltäsi kuin kehoasikin; sen myötä pystyt keskittymään syvempiin ajatuksiin ja tunteisiin.

Minulla ainakin meni ihan metsään ensimmäisellä kerralla. Rupesin pinnistelemään tosissani, etten ajattelisi mitään, ja lopputuloksen voi hyvinkin arvata. Olisiko 15 sekuntia lähellä totuutta? Seuraavalla kerralla menikin jo aika mukavasti. Selvisin kahdesta minuutista ilman tarrautumista yhteenkään ajatukseen. Melkein mahdotonta on olla tunnistamatta ajatuksia, joita on tulossa mieleen, mutta ehkä ideana on vain kyetä olla ottamatta osaa niihin ja pysyä sivustaseuraajana. Myönnän, että minua helpotti lempeä keskittyminen hengitykseen. Olen kohtuullisen paljon tehnyt hengitysharjoituksia vuoden aikana ja ne auttavat minua tässäkin harjoituksessa rauhoittumaan.

Jatkan rauhoittumisen ja meditaation kanssa nyt lähipäivinä tämän puolella ja kotona luonnollisesti päivittäin. Oikeastaan teema sopii vallan mainiosti tähän joulunaikaan. Jos yllä oleva harjoitus ei auennut, sopisiko sinulle paremmin tämä harjoitus mielen rauhoittamiseksi?

Stressitulos II: Apua, migreeni!

Stressitesti II vahvisti epäilyni, että sisälläni on jättimäinen stressimöykky, joka herää eloon huomattuani uusia velvoitteita näköpiirissä. Se on opetettu niin hyvin hommaansa, että nykyään se hoitaa stressaamisen ilman minun lupaanikin. Joskus saatan tajuta vasta monen päivän päästä, että olen stressannut jotakin hommaa monta päivää, vaikka olisin puuhaillut ja ajatellut aivan muuta sekä ollut muutenkin suhteellisen hyvällä mielellä. Yhtenä päivänä sitten huomaa, että sisuskaluja on monta päivää jo painanut huoli ja murhe. Minä kutsun sitä tunnetilaa ahdistukseksi, koska terminä se on kuvaavampi, mutta yhtälailla voisin puhua negatiivisesta stressistä. 

Olen jännittynyt, joskus valvon yöllä ja mielessä pyörivät (mitkäs muutkaan kuin) seuraavan päivän tekemiset. Syön epäterveellisemmin kuin haluaisin, koska "aina ei jaksa" käyttää aikaa ruoan hankkimiseen, tekemiseen ja syömiseen tai yksinkertaisesti rahat vain ovat niin tiukilla. Eniten ongelmaa tuottaa säännöllinen syöminen. Ei kuulosta kovin vaikealta, eihän? Usein unohdun tekemään jotakin ja pitkitän syömisajankohtaa, kunnes äkkiä huomaan, että on sudennälkä eikä mikään ruokamäärä enää lopulta tyydytä. Tämä on varmasti haaste, jonka selättäminen on aivan helpoimmasta päästä, onneksi!

Teen myös montaa juttua kerralla ja sitten ihmettelen, kuinka kummassa en ole saanut tehtyä tänään "yhtikäs mitään". Yksi työ kerrallaan on aika hyvä vinkki, ainakin jos yksikin tekeillä olevista jutuista on haastava. Kokeilen tästä lähin keskittyä ainakin opiskelutehtäviin kunnolla. Toisaalta vapaalla on ihan kivakin välillä kuunnella musiikkia, tehdä ruokaa, lukea uutissivustoja ja näpräillä puhelinta samaan aikaan. Ai niin, tämänkö takia ruoka palaa välillä pohjaan?

Moneen muuhunkin kohtaan tuli omalta osaltani vastaukseksi "kyllä". Varsinkin tuo kohta "kärsitkö toistuvista päänsäryistä?" on aivan ongelmieni ydinaluetta ja yksi tärkeimmistä elämäni haasteista:

Kyllä, lääkkeet on keksitty. Kyllä, ne eivät aina auta. Kyllä, pelkään että joudun siirtymään aina vain vahvempiin kunnes mitään ei ole enää tehtävissä. Kyllä, en haluaisi syödä niitä. Kyllä, olen kiertänyt lääkäreillä. Kyllä, olen kokeillut "vaihtoehtohoitoja". Kyllä, olen jumpannut. Kyllä, olen kuullut kymmeniä kertoja, että migreeniin ei ole parannuskeinoa. Kaikki muu kuulemma paranee jumpalla...  

Kyllä, aion laittaa itse oman elämäni kuntoon. Toisten avustuksella. =)  

Kulmio

Toissapäivänä julkaistun makrohaasteen aihe on kulma. Mikä olisikaan sen kulmikkaampi muoto kuin kolmio?  

Muiden osallistujien kulmiin pääset TÄSTÄ.

Stressitesti II: Vaikutukset?

Nyt on luvassa jatkoa aiemmalle stressitestille, joka käsitteli stressialttiutta. Testi on kätköissä tämän linkin takana. Seuraavaksi siirrytään askel eteenpäin ja mietitään, miten stressitilanteet vaikuttavat sinuun ja minuun. Vastaillaan kysymyksiin, katsotaan tulokset ja laitetaan mietintämyssyt päähän! 

1) Oletko jännittynyt? Ovatko hartiasi ja niskasi kiereät ja jäykät? (kyllä/ei)
2) Makaatko yöllä hereillä murehtien ja suunnitellen seuraavaa päivää? (kyllä/ei)

3) Tupakoitko tai juotko normaalia enemmän? (kyllä/ei)
4) Syötkö vähemmän tai epäterveellisemmin kuin ennen? (kyllä/ei)
5) Tunnetko syyllisyyttä, jos rentoudut tai et tee mitään? (kyllä/ei)

6) Aloitatko seuraavan työn ennen kuin olet saanut edellisen valmiiksi? (kyllä/ei)
7) Kuivuuko suusi tai hikoilevatko kätesi? (kyllä/ei)

8) Tiuskitko ihmisille esimerkiksi kaupassa? (kyllä/ei)
9) Onko sinulla tunne, että sinulla on liikaa velvollisuuksia? (kyllä/ei)
10) Tunnetko itsesi turhautuneeksi ja muiden pettämäksi? (kyllä/ei)

11) Soivatko korvasi tai kuuletko muita ääniä? (kyllä/ei)
12) Sairastutko helposti tartuntatauteihin? (kyllä/ei)

13) Onko sinusta vaikea ajatella ja ratkaista ongelmia? (kyllä/ei)
14) Kärsitkö toistuvista päänsäryistä tai muista fyysisistä oireista? (kyllä/ei)
15) Saako pieni ja vähäpätöinen vastoinkäyminen koko elämäsi romahtamaan? (kyllä/ei)

Jos vastasit yli puoleen kysymyksistä "kyllä", opettele purkamaan stressiä kirjan ohjeiden avulla. Ohjeita on tulossa tänne bloginkin puolelle sitä mukaan, kun olen kartuttanut tilanteen ja tehnyt harjoituksia. Kokeillaan vaikka yhdessä, mistä löytyy apua stressinhallintaan ja mistä ei! Omia hyväksi koettuja vinkkejäkin saa jakaa!  

Tämäkin testi on peräisin Chrissie Gallagher-Mundyn oppaasta Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusopas (1999). Suosittelen!  

Päivän ajatus IV

Minkä neuvon antaisin itselleni, jos "iltaminä" voisi antaa ohjeen "aamuminälle" tänään? Koska olin melko saamaton tänään, en tahtoisi saman toistuvan viikkotolkulla. Varsinkin koska tunnen itseni ja tapani tehdä samoja mokia aina uudestaan ja uudestaan oppimatta niistä mitään, haluan tarttua ongelmakäyttäytymiseeni nyt.
Kuuntele itseäsi ja toimi sen mukaan! Pidä tauko, jos ei suju.
En suonut itselleni kunnollista taukoa, joka veisi ajatukset muihin asioihin. En syönyt tarpeeksi. Jätin ulkoilut väliin.Tein kaikki klassiset virheet heti alkuunsa vain siksi, että saisin mahdollisimman pian työn alta pois. Strategiani kostautui heti eikä palkinnoksi jäänyt kuin apea mieli, kasaantuvia paineita ja syyllisyys tekemättömästä hommasta, joka ei edelleenkään ole valmis. Jos monen tunninkaan jälkeen heräämisestä uupumus ei ole hellittänyt (kuten minulla tänään), on ehkä syytä tarttua päivän ensimmäisen ongelman ratkaisuun. Sitten kun oma olotila on kohentunut, on helppo tarttua toimeen, vaikka vastassa olisi millainen "peto" tahansa!

Kirjoita ja hallitse

Olen aika myöhään liikkeellä viimeisimmän haasteen kanssa, mutta ensi kerralla sitten sukkelammin! Oli tarkoitus laittaa kuvat julki vähän aikaisemmin illalla, mutta kone tilttasi. Toivon, että tilan puutteen vuoksi! Jos nyt saan nämä tänne, niin olen tyytyväinen!

Viikon aihe on työkalu. Koska vasarat ja ruuvimeisselit ovat niin vähän käytössä (ja jossakin kaapin pohjalla pölyttymässä), otin kuvani minulle tutummista työvälineistä.

Kirjoitatko enää käsin?

...vai onko naputtelu mieluisampaa?

Toisten makrokuvia löytyy tämän linkin takaa.

Stressitulos: Liian läheinen suhde

Kyllä, kyllä ja kyllä. Olen viimeinkin päässyt vaiheeseen, jossa kykenen myöntämään, että stressaaminen on ongelmavyyhtini aivan ydintä. Tiedän "ihan sata varmasti", ettei minkään muun elämän osa-alueen muuttaminen tuo riittävää parannusta elämääni, ellen opi elämään stressaamatta - mutta miten ihmeessä sen oppisin? Erinäisiä rentoutumiseen liittyviä harjoituksia olen testaillut, mutta silti jostakin aina kiiskastaa. Olen huomannut, minkälaiset toimintamallit aiheuttavat stressiä, ja välillä toisinkin päin. Jakelen itselleni hyviä neuvoja, mutten läheskään aina tajua noudattaa niitä. Tai muista. Tai halua.

Ymmärrän toisaalta, että prosessi vie aikaa. Ei riitä, että kerran tajuaa kiinnittää huomiota stressiin tai päättää, että "se on loppu nyt". Prosessi on hyvin monivaiheinen. Välillä sitä oppiii ja välillä mokaa, ja kun on viimeinkin oppinut välttämään stressiä yhdessä paikassa, niin sitten sitä ilmaantuu toiseen paikkaan, hankalaa! Testin mukaan olen hyvin stressialtis (edelleen), vaikka olen edennyt jo usean harppauksen aivan lähtöpisteestä. Muutokset ovat suhteellisen hitaita, tai sitten sitä on itse vielä niin kärsimätön. Veikkaan jälkimmäistä.

Toivon, että oppisin hallitsemaan stressiä ja kääntämään sen positiiviseksi voimaksi. En aio pelkästään toivoa vaan myös toteuttaaa toiveeni, miten kauan se sitten viekään aikaa. Haluan ymmärtää kokemuksen tasolla sen, että stressi on valintakysymys ja kokonaan minussa itsessäni. Suhtautumistaan voi muuttaa, elämäänsä voi kehittää paremmaksi, mutta muihin ihmisiin ja ulkoiseen maailmaan voi vaikuttaa paljon vähemmässä määrin.  

Jos testi jäi välistä, sinne pääset TÄSTÄ.

Stressitesti: Oma suhteesi stressiin?

Stressiä ilmassa? Kartoita omaa tilannettasi näiden muutamien helppojen kysymysten avulla. Ehkä ne avaavat uusia näkökulmia monitahoisen stressikimpun avaamiseksi.

Stressi ei tarkoita pelkästään elämässä vastaan tulevia paineita vaan myös sitä, miten reagoit näihin tilanteisiin. Vastaa alla oleviin kysymyksiin ja arvioi oma stressialttiutesi.

1) Nukutko katkonaisesti? (kyllä/ei)
2) Pureskeletko kynsiäsi tai onko sinulla muita hermostumisen merkkejä?
(kyllä/ei)

3) Haluatko saada julkista tunnustusta työstäsi? (kyllä/ei)
4) Itketkö usein tai tunnetko usein halua itkeä? (kyllä/ei)
5) Onko sinun vaikea tehdä päätöksiä? (kyllä/ei)

6) Onko sinulla usein tunne, ettet selviydy kaikista vaatimuksista? (kyllä/ei)
7) Oletko jatkuvasti ärtyinen ja tiuskit läheisillesi? (kyllä/ei)

8) Tunnetko itsesi epäonnistuneeksi? (kyllä/ei)
9) Onko sinulla huolestuttavia ajatuksia tai fantasioita? (kyllä/ei)
10) Murehditko epäolennaisia asioita? (kyllä/ei)

11) Suututko helposti ihmisiin ja tilanteisiin? (kyllä/ei)
12) Suhtaudutko kärsimättömästi viivytyksiin? (kyllä/ei)

13) Suhtaudutko itseesi kielteisesti? (kyllä/ei)
14) Oletko tyytymätön itseesi tai elämääsi? (kyllä/ei)
15) Tunnetko itsesi pahoinvoivaksi, heikoksi tai hikoiletko ilman erityistä syytä? (kyllä/ei)

Jos vastasit useimpiin kysymyksiin "kyllä", sinun kannattaa kokeilla rentoutusharjoituksia ja opetella jokin rentoutumistekniikka kunnolla. Vaikka useimmat edellä olevat kysymykset liittyivätkin persoonaasi, voit tietoisesti muuttaa omia reaktioitasi stressitilanteissa. 

Testi on Chrissie Gallagher-Mundyn kirjasta Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusopas.

Marraskuun valkeus

Makrohaasteen aihe tällä viikolla on valkoinen. Olen jo kovasti kaipaillut valoa tuovia elementtejä ympärilleni. Koska valkoisia hiutaleita ei ole vielä näkynyt, haeskelen valoa ja valkoisuutta muista lähteistä. 

Kajo

Hehku

Leimahdus

Tästä pääset haasteblogin sivulle ihailemaan muiden kuvia. 

Stressipallo pyörähtää

Äs-tee-är-ee-äs-äs-ii(!) Se, se on! Iso möykky elämässäni, joka ei ota laantuakseen eikä päästä otteestaan, vaikka olen parantunut suhtautumista moniin asioihin - itseeni, muihin, tekemisiini... varsinkin itseeni! Kun se ottaa ohjat elämässäni, pyllähdän auttamattomasti taaksepäin ja tuntuu, että kaikki yksinkertaisetkin toimenpiteet muuttuvat vuoren korkuisiksi! Mieli ja keho kieltäytyvät tottelemasta: lopulta olen zombie, joka koettaa hoitaa tehtävät viimeisillä voimillaan ja palaa kotiin lepäämään päiväksi tai useammaksi. 

Stressi on kipakka vastus ja vitsaus, jonka negatiiviset terveysvaikutukset yleisesti tiedetään. Voi jopa olla, että stressin vaikutus vointiin ja sairauksien kehittymiseen on vielä virallisia käsityksiäkin suurempi (mm. immuniteetti, kiputilat, mielenterveys jne.). Kuinka moni sitten pyrkii aktiivisesti välttämään stressaamista, samalla tavalla kuin vaikkapa roskaruoan päivittäistä mättämistä? Niinpä niin, stressi on ikään kuin lieveilmiö, joka on kiinteä osa elämäntyyliä nykyään. Eihän sitä voi välttää, kun on koko ajan kaikkea: töitä ja opiskelua ja tapaamisia ja siivousta ja kaupassa käyntiä ja deadlineja ja harrastuksia ja syömisiä ja aikaisia aamuja ja lisää kaupassa käyntiä... Miten muka voisi elää stressitöntä elämää?

Hetkinen, tähän kohtaan pysähdys ja henkäys. Mitä stressillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan? Kaikkihan tietävät, mitä on stressi, mutta joskus asian kääntäminen ja vääntäminen rautalangasta helpottaa ymmärtämään, mistä kaikesta sitä oikeastaan puhuu. Stressillä viitataan kahteen asiaan: jokapäiväisessä elämässä kohtaamiimme haasteisiin sekä tapaan selviytyä näistä tilanteista. Oleellista on, onko meillä tarpeeksi voimia selviytyä näistä tilanteista. Se, miten reagoimme vastaan tuleviin haasteisiin määrää sen, onko stressin vaikutus kielteinen vai myönteinen. Jos haaste on liian suuri, tilanne aiheuttaa epätasapainon vaatimusten ja omien voimavarojen välille. Tästä syntyy ahdistus, joka johtaa stressioireisiin.  

Miten ihmeessä tämän epätasapainon tilan voisi välttää tai kääntää eduksi? Otetaan esimerkiksi vaikka kirjoitusstressi, joka minulla aikoinaan oli pahanlaatuinen: 

Tässä tapauksessa kohtaamani haaste on saamani kirjoitustehtävä. Koska minulla on korkeat vaatimukset itseni suhteen, haluan, että suoriudun hyvin. Tunnen, että tehtävä on vaikea ja lannistuin jo pelkästä ajatuksesta, etten onnistu tavoitteideni mukaisesti. Stressin vaikutus on tällöin todella negatiivinen: se ei puske minua eteenpäin kirjoittamaan vaan lannistaa, koska tunnen, etten selviä hommasta riittävän hyvin. Vaatimusten ja omien voimien välillä on epätasapaino, joka johtaa ahdistuneisuuteen. Ahdistus ja stressin oireet haittaavat kirjoitusprosessia, joka epäonnistuu ennen kaikkea siitä syystä, että kaikki voimani ovat menneet stressaamiseen. Silmät ristissä saan kirjoitettua tehtävän valmiiksi ja palautan keskinkertaisen työn suru puserossa.

Kirjoitusstressin olen osittain jo selättänyt, siksi sen ottaminen esimerkiksi oli helppoa. Kirjoittamisessa itsekriittisyys on vain syytä unohtaa ja korjata mahdolliset virheet ja silmiinpistävät korniudet vasta lopuksi, jos intoa vielä riittää. Olen jopa oppinut nauttimaan ns. pakollisista kirjoitustehtävistä, koska niissä voi aina antaa itsestään jotakin - oli tehtävä kuinka kuiva tahansa. Kaiken kaikkiaan kirjoittamisessa minä itse olen ollut se suurin vaatimusten asettaja kaikessa täydellisyyden tavoittelussani, mikä on varsin ironisesti syönyt juuri sitä sisällön laatua, jossa olen pyrkinyt erinomaiseen lopputulokseen. Aivan pähkähullua!   

Stressiä aiheuttaa (elämän kannalta) moni kirjoittamista keskeisempi asia, joten en voi kuin salaa toivoa, että pieni analyysi selkeyttäisi näitäkin asioita ja nostaisi esiin uusia puolia näiden ratkaisemiseksi. Miten on rahan ja terveyden aiheuttaman stressin laita? Työstressi, opiskelustressi? Löytyykö kaikkiin ratkaisu??

Inspiraatiota ja tietoa stressistä olen hakenut mm. Chrissie Gallagher-Mundyn kirjasta Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusopas (1999).

Päivän ajatus III

Minulla on taakka. Ajan mittaan se on muuttunut yhä painavammaksi, lopulta niin raskaaksi, että jopa sen ajattelu voi saada päänsäryn alulle. Olen hiljentänyt asiasta muistuttavan äänen taka-alalle mielessäni mutta silti tiedän, että se siellä kytee, eikä se ole alkuunkaan hyvä tunne! Miten voi selvitä kaikkien lukemattomien, tekemättömien hommien kanssa, saada rästit ja velvoitteet hoidettua ja silti nauttia elämästä ilman raskasta murehtimista?

Tee asia kerrallaan. Aloita tärkeimmästä.

Tärkein homma on epäilemättä se, jonka tekemättä jättäminen kuormittaa eniten! Jos tehtävää on paljon, voi olla fiksua tarttua haastavimpaan hommaan ensin. Näin stressiä ei pääse muodostumaan ja alkava noidankehä on katkaistu alta aikayksikön.  

Ihan tulessa

Tämän viikkoisen makrohaasteen aihe on aterimet.

Muiden osallistujien kuvia löydät TÄÄLTÄ.

Onneksi olkoon!

Ennen kuin siirryn eteenpäin ja luon lisää pieniä projekteja (pääni menoksi ja onneksi:), on syytä katsahtaa taaksepäin ja selvittää nykyinen tilanne. Missä olen onnistunut? Ovatko kirjoitukseni olleet pelkkää sanahelinää vailla kosketusta todelliseen elämääni vai olenko todella koettanut parantaa elämäni laatua?

Melkein kaikista vahvimmin mielessä on pyörinyt kielenkäyttö, yksinkertaisesti se, millaisia ilmauksia käytämme päivittäisessä elämässä. Pessimististen sanojen välttäminen ei olekaan ollut niin vaikeaa kuin aluksi kuvittelin! Mitä enemmän olen käyttänyt kieltä positiiviseen sävyyn, sitä enemmän ajatuksetkin ovat tottuneet ilmausten käyttöön ja muotoutuneet kohti uutta optimistisempaa näkökulmaa. 

Olen luopunut pakosta lähes täysin. Pitää, täytyy ja pitäisi sen sijaan putkahtelevat välillä huomaamatta suusta. Myönnettäköön, että varsinkin kirjoittaessa on vaikeaa luopua pitää ja pitäisi -sanoista. Varsinkin kun blogini sisältö keskittyy elämän muuttamiseen, kehittymiseen ja uusien tavoitteiden luomiseen, tuntuu välillä hankalalta välttää sellaisten hyvin luontevien sanaparien käyttöä kuin "pitää tehdä" tai "pitäisi yrittää". Jos kuvitellaan, että ennen projektini alkua käytin päivittäin runsaasti suorittamiseen ohjaavia ilmauksia, on tilanne nyt marraskuun alussa aivan toinen, paljon parempi! 

Minulle on vakiintunut tapa korjata negatiiviisuuteen johtavat sanavalintani silloin, kun kirjoitan tai puhun. En tarkoita kuitenkaan sillä asenteella, että olisi kiellettyä käyttää tiettyjä sanoja. Tässä ei ole kyse itsensä syyllistämisestä - ei todellakaan! Tärkeintä on itse tajuta ja herätä siinä vaiheessa, kun oma persoona on vajoamassa pessimismin suohon. Jos tämän huomaa, on syytä onnitella itseään! Yksi vajoama on vältetty!

Toisin kuin urheilussa tai laihduttamisessa, minun tavoitteideni etenemisessä ei hyödynnetä ainakaan mitään perinteisiä mittareita! Kehittyminen on hyvin suhteellista ja uskon, että muutokset parhaiten huomaa itse. Olen onnekas, ettei minun tarvitse pudottaa esim. 20 kg:a painosta, koska tuon kaltaiset tavoitteet ovat kovin suorituskeskeisiä. Minusta niihin on vaikea suhtautua ilman kaikenlaisia "pakkoja". Minun näkökulmani elämäni muuttamiseen on kehitys jokaisella elämän akselilla. Elämän laadun olisi tarkoitus nimenomaan parantua, eikä siihen sisälly pusertamista, syyllisyyttä, epätoivoa eikä tiettyjen lukemien perässä juoksua. Onnellisuudessa on kyse ihan muusta!

Kuka ottaa itsensä liian vakavasti?

Alku. Piste. Teen tämän minulle helpoksi. Nyt en voi enää perääntyä. 

Luulin päässeeni kirjoituspelosta jo melkein kokonaan eroon. Vuoden aikana on tullut kirjoiteltua kohtalaisen paljon: tieteellisempää tekstiä mutta myös runoja, ajatelmia ja nyt tätä blogia. Kuinka minulle edelleen voi iskeä rimakauhu oltuani muutaman päivän poissa kotoa ja lisäksi vuorokauden kotona sairaana. Ovatko aivoni siinä ajassa pehmenneet vai mitä on tapahtunut?  

Tuskin. Vanha kriittikko-minäni siellä vain kuiskuttelee ja arvostelee jokaista tekoani ja aloitusyritystäni. Olen tehnyt periaatepäätöksen, että arvostelen omia tekstejäni vasta, kun koko teksti on kasassa - mutta miten sulkea silmät arvioivalta katseelta ja silti kirjoittaa? Tahtoisin keskittyä asiaan enkä kalvaviin epäonnistumisen tunteisiin. Suljenko silmät?   

Ainoa keino, mikä minulle tuli äkkiseltään mieleen, on kirjoittamisen aloittaminen ensimmäisestä mieltä painavasta asiasta - eli kirjoittamisesta ja rimakauhusta. Aloitin täysin vapaasti sillä, mitä ensimmäisenä mieleen tuli: melko kliseisesti mutta suoraan asiaan menemällä. Nyt kun olen päässyt vauhtiin, on pelkokin hävinnyt lähes olemattomiin. Voin keskittyä olennaiseen eli kirjoittamiseen ja itseni ilmaisuun.     

Meidän itsekriittisten ihmisten ei kannattaisi ottaa itseämme liian vakavasti. Yleensä siinä vaiheessa homma alkaa mennä metsään, oleellinen unohtuu ja turhat yksityiskohdat saavat liikaa painoarvoa. Tässä puhuin nyt kirjoittamisen alkuvaikeuksista mutta tätä voi soveltaa muunkin tyyppisiin tilanteisiin, joissa liiallinen itsekriittisyys selvästi häiritsee omaa elämää. 

Mieleni tuhannet tähdet

Mitä? Kielteinen ajatus tuli kylään.

Missä? Kotona puuhaillessani.

Milloin? Tänään iltapäivällä.

Miksi? En tosiaankaan tiedä... ehkä koska se on ennenkin käynyt kylässä? Se on (vielä) osa persoonaani? 

Kuten on tullut todettua, sisäistä ääntään on vaikea muuttaa hetkessä. Oma suhtautuminen on muotoutunut koko tähänastisen elämän aikana melkein tiedostamatta. En ole osannut, huomannut tai ymmärtänyt kiinnittää tarpeeksi huomiota siihen, miten kohtelen ja "puhun" itselleni. Huonot vaikutteet ja negatiiviset kokemukset ovat jostakin syystä vieneet mennessään... Ehkä ne ovat jääneet paremmin mieleen kuin elämän hyvät kokemukset. Oli miten oli, syitä ja seurauksia voisi pohtia loputtomiin saamatta yksiselitteistä vastausta. Tärkeää on pohtia, miten vastustaa kiusausta, "jatkuvia huonoja päiviä" ja epäonnistumisen kokemuksia, siis selvästi negatiivisia ajatuksia, jotka putkahtavat esille mitä mukavimpina hetkinä!

Miten vastustaa mielen mörköä? Vastata sille, pakottaa se ajatusten taka-alalle, ajatella muuta vai jättää se täysin huomiotta? Puhun vain omasta kokemuksesta. En osaa sanoa, mikä taktiikka toimii sinulla. Pakottaminen kalskahtaa korvaani pahalta ja sen tiedän, ettei se toimi! Jos tarkoituksena on säilyttää päivän hyvä positiivinen vire, ei minkään asian "pakkotoimenpide" ajatuksissa eikä konkreettisesti ainakaan kohenna mieltä. Pakko on aina pakko ja näkökulmana jo täysin pessimistinen: oli kyse sitten kuinka hauskasta tai ikävästä asiasta hyvänsä. Minulla ainakin huonojen ajatusten ja tuntemuksien huomiotta jättäminen on tuottanut tähän mennessä parhaita tuloksia.

Oman mielen rauhoittaminen saattaa toimia myös sinulla: 
Kuvittele, että mielesi on öinen tähtitaivas, jossa omat ajatuksesi ovat risteileviä tähdenlentoja. Katsele niitä mutta älä lähde seuraamaan yhtäkään. Anna tähdenlentojen mennä omia reittejään. Huomaat, että sinun ei tarvitse seurata jokaista uutta ajatusta. Olet sivustaseuraaja, joka vain havainnoi mitä mielessäsi tapahtuu. Mielesi tyhjentyy ja rauhoittuu. Tämä voi olla myös hyvä konsti saada unen päästä kiinni, jos mieli harhailee. Oikein makeita unia!

Kaksi kaakaota kermavaahdolla, kiitos!

Innostuin ottamaan osaa viikon makrohaasteeseen, jonka teemana tällä viikolla on lämmin. 

Löydät lisätietoa ja -kuvia tästä blogista. (Klikkaa kuvat isoiksi!) 

Lämmin on kuppi

Lämmin on mieli

Päivän ajatus II

Nyt on tiedossa hankala haaste minulle, kenties muillekin?!! Olen viime aikoina tarkkaillut erityisen huolellisesti suhtautumistapojani ja tullut siihen tulokseen, että muutos on väistämätön! Tahdon nimittäin elää mieleistäni elämää.    

Odota aina parasta!  

Odota ja toivo - aina parasta! Älä pahinta! Pessimistinen suhtautumistapa, jos mikä, vie "mehut" elämästä lamauttaen ihmisen toiminnan, suunnitelmat ja haaveet. Onko tarvetta edes selittää tarkemmin?

Tulos: Katse peiliin ja takaisin

Eilinen postaukseni tuottaa pään vaivaa! On hyvä, että minulla on tällainen blogi, jossa voin haastaa itseäni jatkuvasti, sillä muuten saattaisin luopua leikistä parin epäonnistumisen jälkeen. Näppäilin eilisen testin tänne ennen kuin olin itse varsinaisesti vastannut kysymyksiin kertaakaan. Oikeastaan olen tutkaillut kysymyksiä pidemmän aikaa jo vilkuillen, mutta tuloksia en ole uskaltanut laskea yhteen. Minulla on parannettavaa, tiedän sen niin hyvin! Kivana päivänä vastailisin mielelläni kysymyssarjoihin ja antaisin itselleni hyvät pisteet, mutta entäpä ihan tavallisena päivänä, kuten tänään. Millainen suhtautumistapani todella on? 

Testin kyljessä neuvotaan laskemaan pisteitä eri päivinä ja hetkinä useiden kuukausien ajan. Mitä enemmän opettelee rentouttamaan kehoa ja mieltä, sitä parempia tuloksia saa. Tämän olen huomannut todeksi! Rentous ja onnellisuus kulkevat käsi kädessä - katsoo asiaa miltä kantilta tahansa. 

Tämä päivä menee ehdottomasti tuohon kategoriaan 30-45 pistettä! Hyvä minä, ei mennyt lainkaan niin huonosti, kuin olisi voinut mennä... Tarkoitan siis, että ihan kelvollisesti meni! Parannusta on kuitenkin havaittavissa verrattuna vaikka puolen vuoden takaiseen tilanteeseen. Ihan hyvin taitaa kuitenkin mennä, kun suunta on vankasti ylöspäin! Kyllä, olen kokeillut erilaisia rentoutusmenetelmiä ja tässä kirjassa (Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusopas) niitä piisaa. Tulokset ovat ihan oikeilla jäljillä: rauhaa, seesteisyyttä, mietiskelyä ja itsetutkiskelua tarvitsen ja olen niitä jo jonkin aikaa pyrkinyt lisäämään elämääni. Ei, aikomuksena ei ole erakoitua eikä ruveta munkiksi! Päinvastoin, menoa tulee luultavasti olemaan lähiaikoina enemmän kuin vähään aikaan. Rauha, mietiskely ja itsetutkiskelu liittyvät enemmänkin henkilökohtaiseen suhtautumiseen ja rentoutumiseen: en vaadi itseltäni liikoja, stressaannu pienestä tai jännitä turhaan. Tarkoitus on ennen kaikkea elää rauhallisesti hengittäen, hetkessä kiinni.

Elämä kuulemma pitenee, jos hidastaa hengitystahtia! Voisiko tässä olla perää? 

Palaan alla olevaan kirjaan vielä lähiaikoina tarkemmin: 

Chrissie Gallagher-Mundy: Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusopas (1999)

Testi: Mitä ajattelet asioista tänään?

Vastaa kysymyksiin asteikolla 1-5, jossa (1) on alin ja (5) korkein pistemäärä.

1) Kuinka päättäväinen olet? (1) (2) (3) (4) (5)


2) Arvioi itsevarmuuttasi. (1) (2) (3) (4) (5)


3) Oletko tyytyväinen päivittäiseen elämääsi? (1) (2) (3) (4) (5) 


4) Arvioi, kuinka kärsivällinen ja ymmärtäväinen olet toisiin ihmisiin nähden. 
(1) (2) (3) (4) (5)


5) Kuinka tyytyväinen olet vartaloosi? (1) (2) (3) (4) (5)


6) Arvioi, kuinka hyvin sitoudut tehtäviisi. (1) (2) (3) (4) (5) 


7) Oletko tyytyväinen keskittymiskykyysi? (1) (2) (3) (4) (5) 


8) Arvioi nopeaälyisyyttäsi. (1) (2) (3) (4) (5) 


9) Oletko tyytyväinen siihen, miten kohtelet kumppaniasi? (1) (2) (3) (4) (5)


10) Kuinka korkea energiatasosi on? (1) (2) (3) (4) (5) 


11) Oletko tyytyväinen siihen, miten työ, lepo, huvitukset jne. jakautuvat elämässäsi? (1) (2) (3) (4) (5) 


12) Arvioi, kuinka suuri osa rentoutumisella on elämässäsi. (1) (2) (3) (4) (5) 


13) Näyttääkö maailma sinusta ystävälliseltä paikalta? (1) (2) (3) (4) (5) 


14) Oletko mielestäsi rakastettava? (1) (2) (3) (4) (5) 


Laske pistemäärät yhteen ja selvitä, miten näet itsesi!

15-30 pistettä: Kuvasi niin itsestäsi kuin elämästäsikin on melko tylsä. Olet ilmeisesti hieman allapäin ja energiatasosi on matala. Yritä löytää aktiviteetteja ja asioita, jotka innostavat ja inspiroivat sinua. Yritä löytää jokin keino, jonka avulla voit piristää mielialaasi.  

30-45 pistettä: Kokeile rentoutusmenetelmiä rauhoittaaksesi mieltäsi päivän päätteeksi. Pyri löytämään elämääsi enemmän rauhaa, seesteisyyttä sekä aikaa mietiskelyyn ja itsetutkiskeluun. 

45-60 pistettä: Näytät olevan melko valoisalla mielellä. Käy läpi ne kohdat, joista sait vähiten pisteitä ja mieti, voisitko jotenkin parantaa näitä elämänalueita. 

60-70 pistettä: Olet tällä hetkellä tyytyväinen elämääsi. Jos pystyt säilyttämään tämän olotilan, se olisi loistavaa! 


Vastaamalla oheisiin kysymyksiin voit tiedostaa itsessäsi uusia tunteita ja huomata, kuinka tietyt asenteesi vaikuttavat tunteisiisi. Asenteista on saattanut tulla sinulle tapa, joka värittää kaikkia ajatuksiasi. Kaikilla meillä on ongelmia - jotkut ovat pieniä, jotkut taas suurempia, jolloin niiden ratkaiseminen vie enemmän aikaa. Meillä kaikilla on kuitenkin elämässämme myös hyviä asioita sekä toiveita. Jos keskityt vain murehtimaan ongelmiasi ja valittamaan niiden paljoutta, elämäsi todella on täynnä ongelmia! Jos keskityt elämässäsi oleviin hyviin asioihin, tunnet olosi paljon onnellisemmaksi! Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta silti monet ihmiset ovat unohtaneet, että muuttamalla omia asenteitaan, he voivat muuttaa omia tuntemuksiaan.

Testi on peräisin Chrissie Gallagher-Mundyn teoksesta Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutumisopas (1999). Selvitä näin viikon alkajaisiksi asenteesi vastaamalla oheisiin kysymyksiin! Myönteinen ajattelu voi alkaa saman tien, kun ensin tiedostaa tapansa suhtautua tilanteisiin ja itseensä.  

Päivän ajatus

Ajatus päivässä pitää mielen kirkkaana, -ko? Tarkoitus on ajatus, tunne ja teko eli kokemus kerrallaan vaikuttaa omaan elämään positiivisella tavalla. Jokainen voi oppia ajattelemaan, tuntemaan ja kokemaan eri tavalla kuin ennen. Mielen harjoittaminen on jossakin määrin paljon haastavampaa kuin esim. kunnon kohentaminen, koska siinä joutuu kajoamaan omaan itseen, oman olemuksen ytimeen. Uskon, että ihmisinä muutumme teko kerrallaan ja jostakin kohtaa on aloitettava.
Anna itsesi rentoutua!
Päivän ajatus on minun viime päivieni projekti. Lausahdus vaikuttaa simppeliltä, mutta toteutus voi jäädä puoli tiehen, jos mielessä pyörivät päivän huolet tai sisällä velloo tyytymättömyyttä. Huomaan itsessäni positiivisen eron, kun olen jo parin päivän ajan antanut itselleni luvan rentoutua vapaahetkinä täydellisesti, sanottakoon kokonaisvaltaisesti. Minusta on alkanut vähitellen tuntua, että onnellisuus sijaitsee suurelta osin rentoutumisessa. Anna itsellesi lupa rentoutua tänään(kin) kunnolla!    

Ajatus kauneudesta

Kauneus tosiaan asuu sisällä, käsityksissä itsestämme. Jos kuulemme paljon kehuja muilta ihmisiltä, uskomme olevamme kauniita - ja toisin päin. Tällöin olemme muiden ihmisten ja koko kulttuurin yksipuolisten kauneuskäsitysten armoilla. On raastavaa yrittää mukautua vaatimuksiin, jotka eivät hyväksy epätäydellisyyttä, yhtä inhimillisyyden peruspiirrettä. Kun tarkemmin siristää silmiään, huomaa, ettei kauneuskäsityksillä ole lähes minkäänlaista pohjaa. Aika ajoin on syytä pysähtyä hetkeksi ja miettiä tarkasti: kenen vuoksi minä meikkaan / otan (pakara)implantit / ostan joka juhliin uudet vaatteet / käyn hampaiden valkaisussa / kuljen talvisin ilman pipoa jne. Vastaus ei varmastikaan ole helppo eikä selvä. Jos vastaus on "oman itseni", tekisitkö saman, jos asuisit yksin autiolla saarella. Tekisitkö saman, jos tietäisit, että kaikki pitävät sinusta aivan valtavasti ja sinua arvostettaisiin ennen kaikkea omien erityispiirteittesi vuoksi?

Ihminen on kokonaisuus, joten kauneuskin ulottuu sisältä ulos asti. Pelkkä kuori ei kuitenkaan anna paljon mitään itselle eikä toisille. Sisäinen palo, tyytyväisyys ja oman persoonan hyväksyminen näkyvät kauas ja ovat ehkä karismaattisimpia ominaisuuksia mitä kuvitella voi. Kauneus on tunne eli se, mitä tunnemme sisällä ja millainen kuvittelemme olevamme. 

Psssst... Katsoin eilen ohjelman Theroux kauneuskirurgin pöydällä. Ohjelma tulee uusintana vielä tänä torstaina Teemalta ja on katsottavissa 7 päivän ajan Areenassa. En pysty sanomaan muuta kuin että suosittelen! 

http://areena.yle.fi/video/1318885743328

Kolmenlaisia ihmisiä

Katsoin viikonloppuna nauhalta dokumentin nimeltä This is Hollywood? (2009). Elokuva kertoo kahdesta ahvenanmaalaisesta elokuvantekijästä, jotka lähtevät käsikirjoituksensa kanssa kokeilemaan onneaan Hollywoodiin. Elokuvassa päähenkilöt tapaavat paljon ihmisiä elokuva-alalta ja saavat neuvoja. Minulle jäi erityisesti mieleen leffan alkupuolelta tilanne, jossa eräs haastateltavista luonnehtii ihmisiä toiminnan mukaan. Useimmat kuuluvat kolmanteen ryhmään.

On kolmenlaisia ihmisiä:
1) Niitä, jotka saavat aikaan.
2) Niitä, jotka katsovat sivusta.
3) Niitä, jotka eivät tajua, mitä tapahtuu. 

Mieti seuraavaksi, mihin ryhmään kuulut! Oletko oman elämäsi vaikuttaja, sivustaseuraaja vai elätkö jossakin kaaoksen keskellä? Kun tiedät vastauksen, voit muuttaa elämääsi ja pikkuhiljaa ottaa ohjat omiin käsiin. Vastauksen ei tarvitse olla yksiselitteinen: ryhmäjako auttaa hahmottamaan siinä, mihin suuntaan omaa toimintaa kannattaa viedä! Minä pyrin saamaan aikaan asioita, joita tavoittelen. Takapakkia tulee yksittäisissä asioissa ja tiettyinä päivinä, mutta isossa kuvassa olen edennyt jo monta harppausta! Vaikeinta on epäonnistumisen sietäminen, siksi edistymistä kannattaa seurata vielä suuremmalla mielenkiinnolla.

Lennä, lennä sinisorsa!

Kun ilta tullut on

Lokakuun pimeät illat, jos mitkä, rauhoittavat mielen kaikesta ylimääräisestä. Niille on tarvetta, koska näin lokakuun puolessa välissä viimeinenkin aivosolu alkaa tajuta, että lämpimät päivät eivät tule enää takaisin. Kyllä, kesä on takana, lämpö on takana, unelmat ovat takana - vai kuinka?  

Syksyssä sinänsä ei ole mitään vikaan. On kaunista, tunnelmallista ja lämmintä, jos muistaa pitää tarpeeksi monta kerrosta vaatteita päällekkäin! Mielekästä tekemistä ja iloisia asioitakin riitää, mutta silti jokin kiikastaa. "Olisipa vielä kesä", haikailen, vaikken edes ole varsinainen kesäihminen (en grillaile itseäni auringossa tai ryntää ulos jokaisena aurinkoisena hetkenä). 

Aurinkoa syön purkista, mutta kysymys kuuluu: rittääkö se? Kyse ei ehkä ole auringon puutteesta vaan kaikesta, mikä liittyy kesään. Kesän puute onkin jo paljon suurempi asiakimppu, jota kaipaan. Kesäaikaan kuuluu esim. valoisuus ulkona ja mielessä, eloisuutta sisimmässä ja kanssaihmisissä, lämpö (mm. lihakset rentoutuvat helposti), tietty suunnittelemattomuus ja vapauden tunne, koska ulkona voi viettää päivät tai yöt ilman suurempia ennakkosuunnitelmia. Ilmasto on sopiva (ainakin minun) iholleni ja hiuksilleni, jotka reagoivat heti, kun lämpötila alkaa laskea syyskuussa. Kesään liittyy vahvasti ulkona oleskelu, monet menot ja jatkuvat tapahtumat, joissa halutessaan voi piipahtaa, mikäli siltä tuntuu. Liikunnalle ei tarvitse järjestää erikseen aikaa ja paikkaa, koska se on muutenkin luonteva osa elämää, esimerkiksi pyöräilyn tai uinnin merkeissä. Asiat sujuvat helpommin, on kenties lomaakin ja mieli rentoutuu kuin itsestään. 

Mitä minun (ja vastaavassa tilanteessa olevien) kannattaisi tehdä, kun suklaasta on tullut osa päivittäistä ruokavaliota ja kivojen asioidenkin tekeminen tuottaa ajoittain vaikeuksia? Voisi olla ideaa liittää hitusen kesää tähän vuodenaikaan. Valoa, lämpöä ja intoa kannattaa tavoitella! Valoa voisi lisätä ulkoilemalla valoisaan aikaan (mikäli mahdollista), sulkemalla verhot tiiviisti ja sytyttämällä kaikki asunnon lamput iltaisin. Kuulisin mielelläni, jos jollakin on kokemusta kirkasvalolampuista!   

Ajatus tulevasta pitkästä talvikaudesta huolettaa. Valo tunnelin päässä on haalistunut. Millä tavoin sinä (toinen siellä netin ääressä) nautit elämästä iltojen pimentyessä, pitkän talven ajan? Ajatukseni karkaavat tuon tuostakin haaveilemaan elämästä aivan toisella puolella maailmaa, mutta miten kykenisi nauttimaan elämästä tässä ja nyt. Ymmärrän yhä enemmän, miksi monet suomalaiset pakenevat ulkomaille syys-, joulu- ja talvilomillaan. Ehkä minäkin vielä lähden, kun saan asiat järjestykseen ja ennen kaikkea: matkakassan kokoon. 

Huolimatta tietystä alakulosta, joka liittyy pimeyteen, pidän kuitenkin siihen liittyvästä tunnelmasta. Ilta- ja yöaika on tunnetusti otollista aikaa käyttää omaa mielikuvitusta, kirjoittaa, maalata, valokuvata jne. Ajoittaiseen (opiskelu)stressiin olen keksinyt ratkaisuksi kävelyretket lähiympäristössä - ja kamera on tietysti ollut mukana! Tähtikuvioiden bongailu ja jutustelu ulkosalla on mieluisaa puuhaa saada ajatukset pois keskeneräisistä töistä. Vaikka tykkään paljon pimeästä, tuntuu siltä, ettei se yksinään riitä. Elääkseni tasapainoisesti tarvitsen enemmän valoa.   

Kaupunkilainen bongailee eläimiä...

Laiskiaisen tuntemuksia elämästä

Tiesitkö, että laiskiaiset ovat aivan vastustamattomia? Video kiersi Facebookissa muutama päivä sitten, enkä kehtaa edes myöntää, montako kertaa olen alla olevan videon katsonut! Vaikka video on äärimmäisen hellyyttävä, syy, miksi olen jumiutunut ihastelemaan sitä, on kuitenkin jokin muu: nimittäin samankaltaisuuden tunne.

Meillä ihmisillä on sellainen erikoislaatuinen kyky, että voimme asettua toisen asemaan ja ymmärtää myös toisen tunteita. Tiedän ja tunnen, että laiskiaisilla on jotakin, mitä minun kannattaisi opetella lisää: rentoutumistaito ja kyky elää hetkessä. Koko blogini perimmäinen ajatus on olla onnellinen ja elää tasapainoista elämää (vastoinkäymisistä huolimatta ja niiden kanssa), omista lähtökohdistani tietysti. Laiskiaiset sopivat koko isoon kuvaan mainiosti: ne elävät omalla rauhallisella tavallaan täyttä elämää. Uskallan väittää, etteivät ne tunne sellaisia ihmisten vitsauksia kuin kiire, murehtiminen tai kyvyttömyys elää hetkessä.

Psst, laiskiaiset voivat nukkua peräti 20 tuntia vuorokaudessa! Mitähän unia ne näkevät?


Meet the sloths from Lucy Cooke on Vimeo.

Meitä on moneksi