Stressitulos II: Apua, migreeni!

Stressitesti II vahvisti epäilyni, että sisälläni on jättimäinen stressimöykky, joka herää eloon huomattuani uusia velvoitteita näköpiirissä. Se on opetettu niin hyvin hommaansa, että nykyään se hoitaa stressaamisen ilman minun lupaanikin. Joskus saatan tajuta vasta monen päivän päästä, että olen stressannut jotakin hommaa monta päivää, vaikka olisin puuhaillut ja ajatellut aivan muuta sekä ollut muutenkin suhteellisen hyvällä mielellä. Yhtenä päivänä sitten huomaa, että sisuskaluja on monta päivää jo painanut huoli ja murhe. Minä kutsun sitä tunnetilaa ahdistukseksi, koska terminä se on kuvaavampi, mutta yhtälailla voisin puhua negatiivisesta stressistä. 

Olen jännittynyt, joskus valvon yöllä ja mielessä pyörivät (mitkäs muutkaan kuin) seuraavan päivän tekemiset. Syön epäterveellisemmin kuin haluaisin, koska "aina ei jaksa" käyttää aikaa ruoan hankkimiseen, tekemiseen ja syömiseen tai yksinkertaisesti rahat vain ovat niin tiukilla. Eniten ongelmaa tuottaa säännöllinen syöminen. Ei kuulosta kovin vaikealta, eihän? Usein unohdun tekemään jotakin ja pitkitän syömisajankohtaa, kunnes äkkiä huomaan, että on sudennälkä eikä mikään ruokamäärä enää lopulta tyydytä. Tämä on varmasti haaste, jonka selättäminen on aivan helpoimmasta päästä, onneksi!

Teen myös montaa juttua kerralla ja sitten ihmettelen, kuinka kummassa en ole saanut tehtyä tänään "yhtikäs mitään". Yksi työ kerrallaan on aika hyvä vinkki, ainakin jos yksikin tekeillä olevista jutuista on haastava. Kokeilen tästä lähin keskittyä ainakin opiskelutehtäviin kunnolla. Toisaalta vapaalla on ihan kivakin välillä kuunnella musiikkia, tehdä ruokaa, lukea uutissivustoja ja näpräillä puhelinta samaan aikaan. Ai niin, tämänkö takia ruoka palaa välillä pohjaan?

Moneen muuhunkin kohtaan tuli omalta osaltani vastaukseksi "kyllä". Varsinkin tuo kohta "kärsitkö toistuvista päänsäryistä?" on aivan ongelmieni ydinaluetta ja yksi tärkeimmistä elämäni haasteista:

Kyllä, lääkkeet on keksitty. Kyllä, ne eivät aina auta. Kyllä, pelkään että joudun siirtymään aina vain vahvempiin kunnes mitään ei ole enää tehtävissä. Kyllä, en haluaisi syödä niitä. Kyllä, olen kiertänyt lääkäreillä. Kyllä, olen kokeillut "vaihtoehtohoitoja". Kyllä, olen jumpannut. Kyllä, olen kuullut kymmeniä kertoja, että migreeniin ei ole parannuskeinoa. Kaikki muu kuulemma paranee jumpalla...  

Kyllä, aion laittaa itse oman elämäni kuntoon. Toisten avustuksella. =)