Missä? Kotona puuhaillessani.
Milloin? Tänään iltapäivällä.
Miksi? En tosiaankaan tiedä... ehkä koska se on ennenkin käynyt kylässä? Se on (vielä) osa persoonaani?
Kuten on tullut todettua, sisäistä ääntään on vaikea muuttaa hetkessä. Oma suhtautuminen on muotoutunut koko tähänastisen elämän aikana melkein tiedostamatta. En ole osannut, huomannut tai ymmärtänyt kiinnittää tarpeeksi huomiota siihen, miten kohtelen ja "puhun" itselleni. Huonot vaikutteet ja negatiiviset kokemukset ovat jostakin syystä vieneet mennessään... Ehkä ne ovat jääneet paremmin mieleen kuin elämän hyvät kokemukset. Oli miten oli, syitä ja seurauksia voisi pohtia loputtomiin saamatta yksiselitteistä vastausta. Tärkeää on pohtia, miten vastustaa kiusausta, "jatkuvia huonoja päiviä" ja epäonnistumisen kokemuksia, siis selvästi negatiivisia ajatuksia, jotka putkahtavat esille mitä mukavimpina hetkinä!
Miten vastustaa mielen mörköä? Vastata sille, pakottaa se ajatusten taka-alalle, ajatella muuta vai jättää se täysin huomiotta? Puhun vain omasta kokemuksesta. En osaa sanoa, mikä taktiikka toimii sinulla. Pakottaminen kalskahtaa korvaani pahalta ja sen tiedän, ettei se toimi! Jos tarkoituksena on säilyttää päivän hyvä positiivinen vire, ei minkään asian "pakkotoimenpide" ajatuksissa eikä konkreettisesti ainakaan kohenna mieltä. Pakko on aina pakko ja näkökulmana jo täysin pessimistinen: oli kyse sitten kuinka hauskasta tai ikävästä asiasta hyvänsä. Minulla ainakin huonojen ajatusten ja tuntemuksien huomiotta jättäminen on tuottanut tähän mennessä parhaita tuloksia.
Oman mielen rauhoittaminen saattaa toimia myös sinulla:
Kuvittele, että mielesi on öinen tähtitaivas, jossa omat ajatuksesi ovat risteileviä tähdenlentoja. Katsele niitä mutta älä lähde seuraamaan yhtäkään. Anna tähdenlentojen mennä omia reittejään. Huomaat, että sinun ei tarvitse seurata jokaista uutta ajatusta. Olet sivustaseuraaja, joka vain havainnoi mitä mielessäsi tapahtuu. Mielesi tyhjentyy ja rauhoittuu. Tämä voi olla myös hyvä konsti saada unen päästä kiinni, jos mieli harhailee. Oikein makeita unia!
Olen samaa mieltä, että pakottaminen ei toimi. Itselleni tulee ainakin entistä kurjempi olo, jos yritän vaimentaa ikävät ajatukset väkipakolla tyyliin ”ajatellaanpas nyt vähän iloisempia asioita, kylläpä elämä on ihanaa jne.”. Minusta se on sellaista tekopirteyttä ja teeskentelyä, josta en tykkää muutenkaan.
VastaaPoistaIkäviä ajatuksia ja huonoja tulee joskus vain väkisinkin, sille ei voi mitään. :-( Minä olen viime aikoina yrittänyt käyttää sellaista taktiikkaa, että kun on kurja olo, yritän kiinnittää huomioni ensimmäiseen, joskus aivan naurettavan pieneenkin, hyvään asiaan, joka eteen tulee. Se voi olla niinkin pieni juttu kuin jonkun toisen hymy. Sen jälkeen yritän keskittää kaiken energiani siihen kohdalle sattuneeseen iloiseen asiaan, jolloin huonotkin jutut automaattisesti painuvat ainakin jossain määrin taka-alalle.
Mulla oli esimerkiksi keskiviikkona kaikin puolin todella surkea päivä ja inhottava olo, enkä saanut itseäni kiskottua surkeuden suosta mitenkään ylös. Sitten menin Ärrälle lataamaan bussikorttia, ja mulla oli kädessä samanaikaisesti pankkikortti ja bussikortti, ja ajatuksissani ojensin myyjälle pankkikorttiani ja sanoin, että lataisin tuohon kaksikymppiä. Homma suli molemmin puolin nauruksi, kun myyjä sanoi, että ei se kuule taida ihan onnistua. Tuon tapauksen jälkeen ”tarrauduin” mielessäni siihen ilon tunteeseen, jonka tapaus oli minussa herättänyt, ja ihmeesti se auttoi. Olo ei tuntunut enää niin kurjalta, ja aloin nähdä ympärilläni taas muitakin iloisia asioita.
Tulipas tästä taas sepustus, hihii.
Makeita unia sinullekin! :-)
"Oman mielen rauhoittaminen saattaa toimia myös sinulla:
VastaaPoistaKuvittele, että mielesi on öinen tähtitaivas, jossa omat ajatuksesi ovat risteileviä tähdenlentoja. Katsele niitä mutta älä lähde seuraamaan yhtäkään. Anna tähdenlentojen mennä omia reittejään. Huomaat, että sinun ei tarvitse seurata jokaista uutta ajatusta. Olet sivustaseuraaja, joka vain havainnoi mitä mielessäsi tapahtuu. Mielesi tyhjentyy ja rauhoittuu. "
Oi kiitos, tämä on aivan ihana!
Tekstisi oli kaunis ja tosi!
VastaaPoistaViimeinen kappale ja mielen vertaaminen tähtitaivaaseen toi mulle kummallista rauhaa joten kiitos siitä paljon sulle:)
Hei, kiitos kaikista uusista kommenteista!!
VastaaPoistaLeena: Oi, mukava kuulla! Saman tyyppinen esimerkki oli yhdessä rentoutumiskirjassa, mutta se muokkautui vähän paremmaksi omassa päässä.
Marianne: Kiitos lämpimästä palautteesta! Tähtitaivas tuo rauhallisen olotilan mullekin.
Hippu: Hauska tapaus! Nauru vapauttaa, jos oikein kunnolla nauraa! Tekonauru ei taida auttaa ellei ihan tosissaan ala naurattaa hassu tilanne (naurun imitointi). Mulla on sellainen tavoite, että ymmärtäisi, mistä se ilo ja keveys putkahtaa. Tiedän lukuisia keinoja, joilla voi aiheuttaa pahan mielen tai ahdistusta, mutta entäpä hyvä mieli ja olo... Yritän havainnoida, miltä se ilo tuntuu kehossa ja mielessä mutta ennen kaikkea muistaa, millainen olotila se on.