Mielen kellot soi(vat) - meditaatio ja mielenrauhan toivomus

Minulla oli sivullani kysely, johon muutama innokas oli käynyt vastaamassa. Kiitos teille, sain selville, että teillä muillakin on paljon stressiä elämässä, jopa päivittäin. Minua tieto lohdutti mutta samalla myös jaan tuskanne. En soisi kenenkään käyttävän päivittäistä energiaansa stressailemiseen, jolla on lähinnä ikäviä vaikutuksia mieleen, oloon ja terveyteen, varsinkin pitkällä aikavälillä. Kukaan viidestä (5) vastaajasta ei ollut sitä mieltä, että osaisi (vielä) elää ilman stressiä. Siinäpä olisi taito, jonka minä ainakin haluaisin oppia - sillä tiellä ollaan!

MEDITAATIOSTA - ELI MITÄ SE ON?

Olen aiemmin maininnut meditaation tässä jutussa. Pääpiirteissäni tarkoitukseni on selättää stressi: vähentää stressailua ja stressitilanteita, hallita paremmin omaa suhtautumista ja fyysisiä stressireaktioita kehossa. Tähän avukseni  otan meditaation, johon ainakin aluksi perehdyn Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusopas (1999) -kirjan siivin (ks. kuva). Tässä kohtaa taitaa olla hyvä selventää, mitä tarkoitan meditaatiolla, koska sanana se voi herättää ihmisestä riippuen hyvin erilaisia mielikuvia ja ennakkoluuloja, niin hyvässä kuin pahassa.

On olemassa monenlaisia meditaatiomenetelmiä: Meditaatioon voi liittyä rituaaleja, rukouksia, mantroja, ääniä ja musiikkia. Meditaatiolla voidaan tarkoittaa myös kävelemistä maaseudulla, urheilua tai muuta vapaa-ajan harrastetta (mm. kylpeminen, saunominen). Nämä kaikki voivat toimia meditaation muotona, jos MIELI ON OIKEALLA TAVALLA MUKANA. On ihan eri asia rentoutua täysin tietoisena ja keskittyneenä itse rentoutumiseen kuin vain maaten lattialla suunnitellen huomista aikataulua tai katsellen sohvalla televisiota.

Syventyminen omiin ajatuksiin voi johtaa meditatiiviseen mielentilaan. Meditaatiossa on kyse tietoisesta halusta ja pyrkimyksestä rauhoittaa mieli. Ihminen  haluaa katsoa sisäänpäin, omaan sisimpäänsä - ei niinkään ulospäin muuhun maailmaan. Meditaatiota voi harjoittaa yhtä hyvin aktiviteettina kuin mielentilana. Tällöin keho rauhoitetaan ja mieli vapautetaan. Alussa tämä voi vaatia paljonkin ponnistelua ja harjoittelua, koska länsimaissa hiljentymisen opetteleminen on aivan yhtä vaikeaa ja outoa kuin uuden liikeradan opetteleminen.

Meditaatio on holistinen (kokonaisvaltainen) menetelmä, joka siis ottaa ihmisen huomioon kokonaisuutena (keho + mieli = enemmän kuin osiensa summa). Kääntämällä katseen sisäänpäin pääsee käsiksi syvimpiin ajatuksiin ja tunteisiin. Pystyt kontrolloimaan omaa persoonallisuuttasi paremmin ja parantamaan elämän laatua. Tietoisuuden kasvaessa aistimukset muuttuvat elävämmiksi, keskittymiskyky paranee ja luovuus kasvaa. Alat luottaa omaan harkintakykyyn etkä ole enää riippuvainen toisten mielipiteistä: sinulle riittää, että hyväksyt itse itsesi. Tämä auttaa selviytymään paremmin jokapäiväisen elämän paineista ja pystyt sopeutumaan uusiin tilanteisiin nopeammin. Sekä henkinen että fyysinenkin hyvinvointi lisääntyy, kerrotaan rentoutusoppaassa.

HYÖDYT. Meditointi lievittää jännitystä ja stressiä ja myöhemmässä vaiheessa voi suojella stressioireilta, kuten korkealta verenpaineelta, migreeniltä ja unettomuudelta. Säännölliset harjoitukset voivat viedä askeleen pidemmälle. Tunnet ehkä tarvetta tuulettaa vanhoja tapoja ja tottumuksia ja haluat muuttaa itseäsi esim. kärsivällisemmäksi ja suvaitsevaisemmaksi ihmiseksi. Näet selkeämmin itsesi, arvosi, ihmissuhteesi ja koko maailman ympärilläsi. Kuulostaako hyvältä? Tämän vuoksi meditointia kuvaillaan kokonaisvaltaiseksi menetelmäksi, koska sen tarkoitus ei ole keskittyä vain yhteen puoleen kerrallaan - vaan menetelmänä huomioi koko ihmisen!

Meditaatio on keskittymisharjoite, jolla pyritään rentouttamaan mieli ja saavuttamaan sellainen tietoisuuden tila, jossa mieli on vapaa ajatuksista ja huolista. Se siis auttaa meitä vapautumaan jokapäiväisen elämän rutiineista ja huolien taakasta. Voit myös vilkaista, mitä Wikipedia tietää kertoa meditaatiosta. Perinteisesti meditaatio käsitteenä liitetään idän uskontoihin ja traditioihin, mutta minun lähdeteoksessani on selvästi länsimainen pohjavire käsitellä asiaa. Helpointa lienee aloittaa selkeän oppaan (kirja tai ihminen) avulla. Henkilökohtaisesti minua meditoinnissa kiinnostaa se kaikki hyvä, mitä se voi tuoda omaan elämään ja vointiin. Olen lukenut ja kuullut siitä niin paljon hyvää, että olen alkanut todella uskoa, että tässä on menetelmä, jonka avulla elämästäni tulee ihanampaa ja terveempää.  

Tässä on vanha Hesarin juttu meditoinnin hyödyistä, jos vaikka mietityttää, mitä kaikkea hyvää sen avulla voi omaan elämäänsä tuoda:

Mietiskely lisäsi onnellisuutta, tyytyväisyyttä ja ulospäin suuntautuneisuutta, mutta vähensi neuroottisuutta ja materialistisuutta.

Alla on harjoitus, joka johdattelee tietoista mielen rauhoittamista eli meditointia kohti.

HARJOITUS:
Makaa lattialla jalat irti toisistaan. Polvet ja lantio ovat täysin rentoina. Ojenna käsivarret sivuille ja anna pään levätä lattiaa vasten. Makaa tässä asennossa hetken aikaa ja kokeile, pystytkö pitämään kehosi täysin liikkumatta ilman, että alat jännittyä. Yritä olla liikkumatta kolme minuuttia. Jos huomaat, että alat jännittää tai kehosi alkaa liikehtiä levottomasti, lopeta harjoitus ja yritä myöhemmin uudelleen. Harjoittelun myötä pystyt vähitellen olemaan liikkumatta yhä kauemmin. 

Kehon ja mielen hyvinvointia ammennan mm. näistä kirjoista.

MIELENRAUHAAN - ELI SINNE JA TAKAISIN

Jos kamppailet kroonisten kipujen kanssa, kuten minä, suosittelen lämpimästi Antti Heikkilän kirjaa Siunattu kipu (ks. yllä). Heikkilän kirjasta lisää pääset lukemaan aiemmasta postauksestani. Omasta mielestäni elämässä pahinta on epävarmuus, tietämättömyys ja odottaminen, liittyy se sitten terveydentilaan tai muuhun ongelmatilanteeseen. Kun joku sitten kykenee antamaan nimen ja selityksen sille tuntemattomalle ongelmavyyhdille, jonka kanssa on paininut pitkään vailla kunnollista ymmärrystä asiantuntijoilta tai kanssaihmisiltä, sitä saa jonkinlaisen mielenrauhan asian suhteen! Sitä, kun oli alkanut kuvitella kaikenlaista, että on pahasti sairas... tai hullu... tai mikä pahinta: keksinyt aivan kaiken! Heikkilän kirjasta olen saanut enemmän hyödyllistä tietoa kroonisista kivuista kuin kaikilta muilta lääkäreiltä, hoitajilta ja verkon tietolähteistä yhteensä. Se, jos mikä, luo toivoa, ja toivoahan ihminen tarvitsee - kattavan selityksen lisäksi - kokeakseen, että elämä on arvokasta!

Mietin usein, että mielenrauha on ehkä arvokkain ominaisuus ja omaisuus, mitä ihmisellä voi olla vaalittavana. Kun kaikki on kohdillaan oman mielen kanssa, voi keskittyä olennaiseen eli oman elämän elämiseen. Kun ymmärtää oman rajallisuutensa, sen hyvin rajallisen elinajan, mikä meillä jokaisella on käytettävissä, selkiytyy kummasti se kuva mielessä, mitä elämältä todellisuudessa haluaa ja mikä on juuri minulle olennaista (ei muille, naapurin tädille, sukulaisille tai yhteiskunnalle). Riittää, että on tyytäväinen siihen, mitä itsellä on. Kun on tietoinen omasta sisimmästään, niin sitä kautta on mahdollista jakaa myös paljon ulospäin: tekemisissään ja muille ihmisille. Mikä olisikaan sen parempi sisältö elämälle?    

Onko sinulla vastaavanlaisia ajatuksia tai kokemuksia?

Joulun hiljaiseloa?

"Onpas täällä hiljaista", ajattelen ja samalla keksin ikään kuin tekosyyn blogini päivittämättä jättämiselle. Ok, huomaahan sitä kyllä, että joulu lähenee, on kenties enemmän tehtävää ja muistettavaa, mutta stressailua koetan välttää kuin ruttoa. Mitäpä siitä, jos kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan, kunhan en möhli tärkeimpien asioiden kanssa! On ihan sallittua pitää taukoa ja rauhoittua tai keskittyä tärkeämpiin juttuihin. Minun kohdallani kyse on muustakin. Aiheita on paljon plakkarissa. On minulla, mistä kirjoittaa, ja intoakin riittäisi! Ikävä kyllä, olen kytkenyt "asioiden siirtely" -vaihteen päälle, vaikka nautin suuresti blogin pitämisestä (ja monista muistakin suunnitteilla olevista jutuista). En ole varma käyttäytymiseni alkuperästä - lieneekö laiskuus, pelko vai tapa ja tottumus?

Luultavasti olen taas kertaalleen juuttunut vanhojen kaavojeni vangiksi. Sen tiedän, miten se prosessi etenee. Asioiden siirtelystä seuraa minulla suoraviivaisesti vain stressiä, epävarmuutta, kiirettä ja kasaantuvia työtaakkoja - tai ainakin pettymystä, jossei muuta. Eihän kukaan sellaista tilannetta halua itselleen... Ethän, Marjut?

Ehkä minä nyt uskon, kun vetoan itseeni näin puolijulkisesti. Kun sanon ääneen jonkin asian toiselle, voi olla helpompi toimia suunnitelman mukaan. Se on hassua, mutta ihminen on melko ristiriitainen olento, aina välillä. Ei ole helppoa toimia edes oman tahdon ja pyrkimysten mukaan, koska mielessä saattaa kamppailla "eri tahtoja". Yksi haluaa, että lepään, toinen että opiskelisin ja kolmas, että aktivoituisin työnhaussa. Neljäs puoli ehkä kaipaa juhlia, juhlan tuntua muiden asioiden vastapainoksi. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? 

----------------------

Miten joulukuu vaikuttaa sinuun? 

Onko sinulla näin ennen joulua hiljaiseloa...

a) blogien suhteen?
b) kotona?
c) molemmissa?
d) ei kummassakaan?

Nukahtamisen TOP-5

Yhdellä jos toisella on ongelmia saada iltaisin ja öisin unen päästä kiinni. Keräsin pienen listan unen tuloa helpottavia konsteja. Itse tuppaan monesti unohtamaan hyväksikin havaitut keinot ja tuskailen turhaan virkkuna peiton alla.

1) KUUMA SUIHKU. Hyväksi havaittu keino rentouttaa lihakset ja mieli ennen nukkumaan menoa. Kun kuuman suihkun jälkeen vetää peiton korviin, uni tulee melkein itsestään, koska ruumiinlämpö laskee.

2) LISÄÄ ULKOILUA JA LIIKUNTAA. Ihminen tarvitsee fyysisiä aktiviteetteja pysyäkseen terveenä. Jos uni ei tahdo tulla, voisitko päivän mittaan liikuttaa kehoasi hiukan enemmän...? Sitten illalla keho kaipaa lepoa ja uni maittaa.

3) KIRJA TAI TV. Pyörit sängyssä toista tuntia valveilla etkä tiedä, mitä tekisit...? Lue hetki (kuivaa) kirjaa, joka tuppaa aina jäämään kesken. Lukeminen ei ehkä aina innosta tai onnistu? Minulla toimii myös television katselu. Keskityn katselemaan nauhalta jotakin ohjelmaa kaikessa rauhassa ja huomaamattani rupean jo haukottelemaan. Joskus jopa tv unohtuu päälle.

4) VÄHÄT UNET. Ikävämpi vaihtoehto on nukkua yhtenä yönä lyhyet (esim. viiden tunnin) unet. Melko varmasti illalla väsyttää ainakin enemmän kuin tavallisesti.

5) MÄKIKUISMA. Mäkikuismasta saattaa olla apua univaikeuksiin sen rauhoittavan ja ahdistusta poistavan ominaisuuden vuoksi. Huom, mäkikuismaa ei voi käyttää yhdessä joidenkin lääkkeiden kanssa! Tarkista yhteensopivuus luotettavasta lähteestä (esim. lääkeselosteesta) ennen käyttöä.

Tuleeko muita hyväksi havaittuja konsteja mieleen?

Kahden minuutin henkinen tyhjennysharjoitus

Yllättäen eletään jo joulukuuta, vuosi on lopuillaan mutta talvesta ei ole tietoakaan - ainakaan täällä etelässä. Jäämme siis vielä odottelemaan hiutaleita, valoa ja talven tuntua. Olin tänään lapsekkaalla mielellä, katselin tv:stä joulukalenterin, koska tänä vuonna ei omaa kalenteria ole, ja askartelin yksinkertaisia lumihiutaleita (varmaan 15 vuoden tauon jälkeen). Tulos oli sen mukainen, kädentaidot eivät ole nyt ihan parhaimmillaan...

Olen viime päivinä tehnyt suhteellisen säännöllisesti rentoutumisharjoituksia, kerran tai kahdesti päivässä, siis aina silloin, kun olen sattunut muistamaan. Olen tehnyt Chrissie Gallagher-Mundyn Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusoppaan harjoituksia hiljalleen... Ihan ensimmäisiin harjoituksiin lukeutuu kahden minuutin henkinen tyhjennysharjoitus.

HARJOITUS: 

Yritä olla ajattelematta mitään kahden minuutin ajan. Keskity vain rekisteröimään ajatuksiasi - älä lähde seuraamaan niitä. Jos huomaat, että jonkin ajatuksen myötä mielesi on lähtenyt vaeltamaan, lopeta harjoitus. Yritä olla ajattelematta mitään.

Miten selvisit? Kuinka kauan pystyit olemaan ajattelematta tietoisesti? Tämä harjoitus voi osoittautua vaikeammaksi kuin luulitkaan. Sen myötä tiedostat kuitenkin, kuinka paljon mielesi askartelee sellaisten ajatusten parissa, joita et itse edes huomaa. Säännölliset meditaatioharjoitukset auttavat sinua rauhoittamaan niin mieltäsi kuin kehoasikin; sen myötä pystyt keskittymään syvempiin ajatuksiin ja tunteisiin.

Minulla ainakin meni ihan metsään ensimmäisellä kerralla. Rupesin pinnistelemään tosissani, etten ajattelisi mitään, ja lopputuloksen voi hyvinkin arvata. Olisiko 15 sekuntia lähellä totuutta? Seuraavalla kerralla menikin jo aika mukavasti. Selvisin kahdesta minuutista ilman tarrautumista yhteenkään ajatukseen. Melkein mahdotonta on olla tunnistamatta ajatuksia, joita on tulossa mieleen, mutta ehkä ideana on vain kyetä olla ottamatta osaa niihin ja pysyä sivustaseuraajana. Myönnän, että minua helpotti lempeä keskittyminen hengitykseen. Olen kohtuullisen paljon tehnyt hengitysharjoituksia vuoden aikana ja ne auttavat minua tässäkin harjoituksessa rauhoittumaan.

Jatkan rauhoittumisen ja meditaation kanssa nyt lähipäivinä tämän puolella ja kotona luonnollisesti päivittäin. Oikeastaan teema sopii vallan mainiosti tähän joulunaikaan. Jos yllä oleva harjoitus ei auennut, sopisiko sinulle paremmin tämä harjoitus mielen rauhoittamiseksi?

Mieleni tuhannet tähdet

Mitä? Kielteinen ajatus tuli kylään.

Missä? Kotona puuhaillessani.

Milloin? Tänään iltapäivällä.

Miksi? En tosiaankaan tiedä... ehkä koska se on ennenkin käynyt kylässä? Se on (vielä) osa persoonaani? 

Kuten on tullut todettua, sisäistä ääntään on vaikea muuttaa hetkessä. Oma suhtautuminen on muotoutunut koko tähänastisen elämän aikana melkein tiedostamatta. En ole osannut, huomannut tai ymmärtänyt kiinnittää tarpeeksi huomiota siihen, miten kohtelen ja "puhun" itselleni. Huonot vaikutteet ja negatiiviset kokemukset ovat jostakin syystä vieneet mennessään... Ehkä ne ovat jääneet paremmin mieleen kuin elämän hyvät kokemukset. Oli miten oli, syitä ja seurauksia voisi pohtia loputtomiin saamatta yksiselitteistä vastausta. Tärkeää on pohtia, miten vastustaa kiusausta, "jatkuvia huonoja päiviä" ja epäonnistumisen kokemuksia, siis selvästi negatiivisia ajatuksia, jotka putkahtavat esille mitä mukavimpina hetkinä!

Miten vastustaa mielen mörköä? Vastata sille, pakottaa se ajatusten taka-alalle, ajatella muuta vai jättää se täysin huomiotta? Puhun vain omasta kokemuksesta. En osaa sanoa, mikä taktiikka toimii sinulla. Pakottaminen kalskahtaa korvaani pahalta ja sen tiedän, ettei se toimi! Jos tarkoituksena on säilyttää päivän hyvä positiivinen vire, ei minkään asian "pakkotoimenpide" ajatuksissa eikä konkreettisesti ainakaan kohenna mieltä. Pakko on aina pakko ja näkökulmana jo täysin pessimistinen: oli kyse sitten kuinka hauskasta tai ikävästä asiasta hyvänsä. Minulla ainakin huonojen ajatusten ja tuntemuksien huomiotta jättäminen on tuottanut tähän mennessä parhaita tuloksia.

Oman mielen rauhoittaminen saattaa toimia myös sinulla: 
Kuvittele, että mielesi on öinen tähtitaivas, jossa omat ajatuksesi ovat risteileviä tähdenlentoja. Katsele niitä mutta älä lähde seuraamaan yhtäkään. Anna tähdenlentojen mennä omia reittejään. Huomaat, että sinun ei tarvitse seurata jokaista uutta ajatusta. Olet sivustaseuraaja, joka vain havainnoi mitä mielessäsi tapahtuu. Mielesi tyhjentyy ja rauhoittuu. Tämä voi olla myös hyvä konsti saada unen päästä kiinni, jos mieli harhailee. Oikein makeita unia!