Mielen kellot soi(vat) - meditaatio ja mielenrauhan toivomus

Minulla oli sivullani kysely, johon muutama innokas oli käynyt vastaamassa. Kiitos teille, sain selville, että teillä muillakin on paljon stressiä elämässä, jopa päivittäin. Minua tieto lohdutti mutta samalla myös jaan tuskanne. En soisi kenenkään käyttävän päivittäistä energiaansa stressailemiseen, jolla on lähinnä ikäviä vaikutuksia mieleen, oloon ja terveyteen, varsinkin pitkällä aikavälillä. Kukaan viidestä (5) vastaajasta ei ollut sitä mieltä, että osaisi (vielä) elää ilman stressiä. Siinäpä olisi taito, jonka minä ainakin haluaisin oppia - sillä tiellä ollaan!

MEDITAATIOSTA - ELI MITÄ SE ON?

Olen aiemmin maininnut meditaation tässä jutussa. Pääpiirteissäni tarkoitukseni on selättää stressi: vähentää stressailua ja stressitilanteita, hallita paremmin omaa suhtautumista ja fyysisiä stressireaktioita kehossa. Tähän avukseni  otan meditaation, johon ainakin aluksi perehdyn Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusopas (1999) -kirjan siivin (ks. kuva). Tässä kohtaa taitaa olla hyvä selventää, mitä tarkoitan meditaatiolla, koska sanana se voi herättää ihmisestä riippuen hyvin erilaisia mielikuvia ja ennakkoluuloja, niin hyvässä kuin pahassa.

On olemassa monenlaisia meditaatiomenetelmiä: Meditaatioon voi liittyä rituaaleja, rukouksia, mantroja, ääniä ja musiikkia. Meditaatiolla voidaan tarkoittaa myös kävelemistä maaseudulla, urheilua tai muuta vapaa-ajan harrastetta (mm. kylpeminen, saunominen). Nämä kaikki voivat toimia meditaation muotona, jos MIELI ON OIKEALLA TAVALLA MUKANA. On ihan eri asia rentoutua täysin tietoisena ja keskittyneenä itse rentoutumiseen kuin vain maaten lattialla suunnitellen huomista aikataulua tai katsellen sohvalla televisiota.

Syventyminen omiin ajatuksiin voi johtaa meditatiiviseen mielentilaan. Meditaatiossa on kyse tietoisesta halusta ja pyrkimyksestä rauhoittaa mieli. Ihminen  haluaa katsoa sisäänpäin, omaan sisimpäänsä - ei niinkään ulospäin muuhun maailmaan. Meditaatiota voi harjoittaa yhtä hyvin aktiviteettina kuin mielentilana. Tällöin keho rauhoitetaan ja mieli vapautetaan. Alussa tämä voi vaatia paljonkin ponnistelua ja harjoittelua, koska länsimaissa hiljentymisen opetteleminen on aivan yhtä vaikeaa ja outoa kuin uuden liikeradan opetteleminen.

Meditaatio on holistinen (kokonaisvaltainen) menetelmä, joka siis ottaa ihmisen huomioon kokonaisuutena (keho + mieli = enemmän kuin osiensa summa). Kääntämällä katseen sisäänpäin pääsee käsiksi syvimpiin ajatuksiin ja tunteisiin. Pystyt kontrolloimaan omaa persoonallisuuttasi paremmin ja parantamaan elämän laatua. Tietoisuuden kasvaessa aistimukset muuttuvat elävämmiksi, keskittymiskyky paranee ja luovuus kasvaa. Alat luottaa omaan harkintakykyyn etkä ole enää riippuvainen toisten mielipiteistä: sinulle riittää, että hyväksyt itse itsesi. Tämä auttaa selviytymään paremmin jokapäiväisen elämän paineista ja pystyt sopeutumaan uusiin tilanteisiin nopeammin. Sekä henkinen että fyysinenkin hyvinvointi lisääntyy, kerrotaan rentoutusoppaassa.

HYÖDYT. Meditointi lievittää jännitystä ja stressiä ja myöhemmässä vaiheessa voi suojella stressioireilta, kuten korkealta verenpaineelta, migreeniltä ja unettomuudelta. Säännölliset harjoitukset voivat viedä askeleen pidemmälle. Tunnet ehkä tarvetta tuulettaa vanhoja tapoja ja tottumuksia ja haluat muuttaa itseäsi esim. kärsivällisemmäksi ja suvaitsevaisemmaksi ihmiseksi. Näet selkeämmin itsesi, arvosi, ihmissuhteesi ja koko maailman ympärilläsi. Kuulostaako hyvältä? Tämän vuoksi meditointia kuvaillaan kokonaisvaltaiseksi menetelmäksi, koska sen tarkoitus ei ole keskittyä vain yhteen puoleen kerrallaan - vaan menetelmänä huomioi koko ihmisen!

Meditaatio on keskittymisharjoite, jolla pyritään rentouttamaan mieli ja saavuttamaan sellainen tietoisuuden tila, jossa mieli on vapaa ajatuksista ja huolista. Se siis auttaa meitä vapautumaan jokapäiväisen elämän rutiineista ja huolien taakasta. Voit myös vilkaista, mitä Wikipedia tietää kertoa meditaatiosta. Perinteisesti meditaatio käsitteenä liitetään idän uskontoihin ja traditioihin, mutta minun lähdeteoksessani on selvästi länsimainen pohjavire käsitellä asiaa. Helpointa lienee aloittaa selkeän oppaan (kirja tai ihminen) avulla. Henkilökohtaisesti minua meditoinnissa kiinnostaa se kaikki hyvä, mitä se voi tuoda omaan elämään ja vointiin. Olen lukenut ja kuullut siitä niin paljon hyvää, että olen alkanut todella uskoa, että tässä on menetelmä, jonka avulla elämästäni tulee ihanampaa ja terveempää.  

Tässä on vanha Hesarin juttu meditoinnin hyödyistä, jos vaikka mietityttää, mitä kaikkea hyvää sen avulla voi omaan elämäänsä tuoda:

Mietiskely lisäsi onnellisuutta, tyytyväisyyttä ja ulospäin suuntautuneisuutta, mutta vähensi neuroottisuutta ja materialistisuutta.

Alla on harjoitus, joka johdattelee tietoista mielen rauhoittamista eli meditointia kohti.

HARJOITUS:
Makaa lattialla jalat irti toisistaan. Polvet ja lantio ovat täysin rentoina. Ojenna käsivarret sivuille ja anna pään levätä lattiaa vasten. Makaa tässä asennossa hetken aikaa ja kokeile, pystytkö pitämään kehosi täysin liikkumatta ilman, että alat jännittyä. Yritä olla liikkumatta kolme minuuttia. Jos huomaat, että alat jännittää tai kehosi alkaa liikehtiä levottomasti, lopeta harjoitus ja yritä myöhemmin uudelleen. Harjoittelun myötä pystyt vähitellen olemaan liikkumatta yhä kauemmin. 

Kehon ja mielen hyvinvointia ammennan mm. näistä kirjoista.

MIELENRAUHAAN - ELI SINNE JA TAKAISIN

Jos kamppailet kroonisten kipujen kanssa, kuten minä, suosittelen lämpimästi Antti Heikkilän kirjaa Siunattu kipu (ks. yllä). Heikkilän kirjasta lisää pääset lukemaan aiemmasta postauksestani. Omasta mielestäni elämässä pahinta on epävarmuus, tietämättömyys ja odottaminen, liittyy se sitten terveydentilaan tai muuhun ongelmatilanteeseen. Kun joku sitten kykenee antamaan nimen ja selityksen sille tuntemattomalle ongelmavyyhdille, jonka kanssa on paininut pitkään vailla kunnollista ymmärrystä asiantuntijoilta tai kanssaihmisiltä, sitä saa jonkinlaisen mielenrauhan asian suhteen! Sitä, kun oli alkanut kuvitella kaikenlaista, että on pahasti sairas... tai hullu... tai mikä pahinta: keksinyt aivan kaiken! Heikkilän kirjasta olen saanut enemmän hyödyllistä tietoa kroonisista kivuista kuin kaikilta muilta lääkäreiltä, hoitajilta ja verkon tietolähteistä yhteensä. Se, jos mikä, luo toivoa, ja toivoahan ihminen tarvitsee - kattavan selityksen lisäksi - kokeakseen, että elämä on arvokasta!

Mietin usein, että mielenrauha on ehkä arvokkain ominaisuus ja omaisuus, mitä ihmisellä voi olla vaalittavana. Kun kaikki on kohdillaan oman mielen kanssa, voi keskittyä olennaiseen eli oman elämän elämiseen. Kun ymmärtää oman rajallisuutensa, sen hyvin rajallisen elinajan, mikä meillä jokaisella on käytettävissä, selkiytyy kummasti se kuva mielessä, mitä elämältä todellisuudessa haluaa ja mikä on juuri minulle olennaista (ei muille, naapurin tädille, sukulaisille tai yhteiskunnalle). Riittää, että on tyytäväinen siihen, mitä itsellä on. Kun on tietoinen omasta sisimmästään, niin sitä kautta on mahdollista jakaa myös paljon ulospäin: tekemisissään ja muille ihmisille. Mikä olisikaan sen parempi sisältö elämälle?    

Onko sinulla vastaavanlaisia ajatuksia tai kokemuksia?