Luulin päässeeni kirjoituspelosta jo melkein kokonaan eroon. Vuoden aikana on tullut kirjoiteltua kohtalaisen paljon: tieteellisempää tekstiä mutta myös runoja, ajatelmia ja nyt tätä blogia. Kuinka minulle edelleen voi iskeä rimakauhu oltuani muutaman päivän poissa kotoa ja lisäksi vuorokauden kotona sairaana. Ovatko aivoni siinä ajassa pehmenneet vai mitä on tapahtunut?
Tuskin. Vanha kriittikko-minäni siellä vain kuiskuttelee ja arvostelee jokaista tekoani ja aloitusyritystäni. Olen tehnyt periaatepäätöksen, että arvostelen omia tekstejäni vasta, kun koko teksti on kasassa - mutta miten sulkea silmät arvioivalta katseelta ja silti kirjoittaa? Tahtoisin keskittyä asiaan enkä kalvaviin epäonnistumisen tunteisiin. Suljenko silmät?
Ainoa keino, mikä minulle tuli äkkiseltään mieleen, on kirjoittamisen aloittaminen ensimmäisestä mieltä painavasta asiasta - eli kirjoittamisesta ja rimakauhusta. Aloitin täysin vapaasti sillä, mitä ensimmäisenä mieleen tuli: melko kliseisesti mutta suoraan asiaan menemällä. Nyt kun olen päässyt vauhtiin, on pelkokin hävinnyt lähes olemattomiin. Voin keskittyä olennaiseen eli kirjoittamiseen ja itseni ilmaisuun.
Meidän itsekriittisten ihmisten ei kannattaisi ottaa itseämme liian vakavasti. Yleensä siinä vaiheessa homma alkaa mennä metsään, oleellinen unohtuu ja turhat yksityiskohdat saavat liikaa painoarvoa. Tässä puhuin nyt kirjoittamisen alkuvaikeuksista mutta tätä voi soveltaa muunkin tyyppisiin tilanteisiin, joissa liiallinen itsekriittisyys selvästi häiritsee omaa elämää.
Toivottavasti olet jo tervehtynyt!
VastaaPoistaHyvä että rohkaistuit kirjoittamaan rimakauhustasi, koska se varmaan auttaa asian käsittelemisessä, kun ei vain pyörittele asioita mielessään, vaan pukee ajatuksensa sanoiksi. Itseäni kirjoittaminen auttaa ainakin tosi paljon, melkein asiassa kuin asiassa. Jotenkin se pakottaa miettimään asioita vähän syvällisemmin.
Minusta itsekriittisyydessä inhottavaa on myös se, että liiallisen kriittisyyden myötä kaikesta katoaa nautinto. Mitään ei ole kiva tehdä, jos takaraivossa kummittelee koko ajan ajatus, että pitäisi olla täydellinen.
Minusta juttujasi on aina kiva lukea. :-)
Hippu, kiitos kannustuksesta! =) Vielä en ihan terve mutta parempaan suuntaan menee.
VastaaPoistaKirjoittaminen selkeyttää kivasti ajatuksia. Mulle se alkuun pääseminen on just pahin!
Tuo on ihan totta, että itsekriittisyys vie ilon tekemisestä! Sitten se muuttuu suorittamiseksi... Joku saisi näyttää mulle vaaran merkkiä aina, kun niin käy!