Stressitulos: Liian läheinen suhde

Kyllä, kyllä ja kyllä. Olen viimeinkin päässyt vaiheeseen, jossa kykenen myöntämään, että stressaaminen on ongelmavyyhtini aivan ydintä. Tiedän "ihan sata varmasti", ettei minkään muun elämän osa-alueen muuttaminen tuo riittävää parannusta elämääni, ellen opi elämään stressaamatta - mutta miten ihmeessä sen oppisin? Erinäisiä rentoutumiseen liittyviä harjoituksia olen testaillut, mutta silti jostakin aina kiiskastaa. Olen huomannut, minkälaiset toimintamallit aiheuttavat stressiä, ja välillä toisinkin päin. Jakelen itselleni hyviä neuvoja, mutten läheskään aina tajua noudattaa niitä. Tai muista. Tai halua.

Ymmärrän toisaalta, että prosessi vie aikaa. Ei riitä, että kerran tajuaa kiinnittää huomiota stressiin tai päättää, että "se on loppu nyt". Prosessi on hyvin monivaiheinen. Välillä sitä oppiii ja välillä mokaa, ja kun on viimeinkin oppinut välttämään stressiä yhdessä paikassa, niin sitten sitä ilmaantuu toiseen paikkaan, hankalaa! Testin mukaan olen hyvin stressialtis (edelleen), vaikka olen edennyt jo usean harppauksen aivan lähtöpisteestä. Muutokset ovat suhteellisen hitaita, tai sitten sitä on itse vielä niin kärsimätön. Veikkaan jälkimmäistä.

Toivon, että oppisin hallitsemaan stressiä ja kääntämään sen positiiviseksi voimaksi. En aio pelkästään toivoa vaan myös toteuttaaa toiveeni, miten kauan se sitten viekään aikaa. Haluan ymmärtää kokemuksen tasolla sen, että stressi on valintakysymys ja kokonaan minussa itsessäni. Suhtautumistaan voi muuttaa, elämäänsä voi kehittää paremmaksi, mutta muihin ihmisiin ja ulkoiseen maailmaan voi vaikuttaa paljon vähemmässä määrin.  

Jos testi jäi välistä, sinne pääset TÄSTÄ.