Existence-blogin viime postaus, omat pohdintani kielen merkityksestä ja mm. kanssaihmisten puhetapojen havainnoiminen viime aikoina ovat saaneet minut vakuuttuneeksi, että ihmisen kieli (mitä hän käyttää) ja ihminen itse ovat kiinteästi yhtä: esim. niin että puhetapa vaikuttaa siihen, millaisia ihmisiä olemme ja miten toimimme - kuin toisinkin päin! Toisin sanoen, koska tahdon parantaa elämäni laatua, aion keskittyä siihen, millä tavalla ilmaisen itseäni, miten puhun ja mitä sanoja viljelen erityisen paljon!
Viime viikolla "kotonakotona" käydessäni kerroin luopuneeni sanoista: täytyä, pitää ja pakko! Nämä "lempisanani" ovat hiljalleen hivuttautuneet jokapäiväiseen sanavarastooni niin salakavalasti, etten ole osannut puolustautua. Mitä enemmän ajattelee listaa tekemättömistä hommista, jotka pitää tehdä, sitä enemmän näkymätön lasti painaa hartioita. Usein iloinen päivä kääntyy laskuun, kun mieleen muistuu, "mitä tänään on pakko tehdä". Kun sanat on lausuttu ääneen tai mielessä, täyttää epätoivo mielen. Miksi? Omalla kohdallani ei ainakaan siksi, että asiat itsessään olisivat kovinkaan vastenmielisiä, päinvastoin! Velvoittavat ja ahdistavat sananparret sen sijaan tekevät tehtävänsä, ja pian on noidankehä valmis! Epätoivo lisää epätoivoa, samalla tavoin kuin viha vihaa.
Toivon, että kykenen välttämään pessimististen ilmausten (liika)käyttöä. Vaikka mieltä ei voikaan noin vain muuttaa toimimaan kokonaan toisella tavalla, voi siihen vaikuttaa ulkoapäin eri konsteilla: kielenkäyttö on yksi tapa. Tästä eteenpäin epäterveen hengitystapani lisäksi kyytiä saa myös puhevirtani: kohta se solisee iloisen kevätpuron lailla!
Jos sinulla on vinkkejä, miten käyttää kieltä elämänlaatua kohentavasti tai mitä sanoja kannattaa käyttää harkiten tai viljellä, laitahan kommenttia! Jaa vinkki meidän muiden kanssa!
"Change your thoughts and you change your world." (Norman Vincent Peale)
Olen itse sitä mieltä että suomenkielen rumimmat ja turmeliaammat sanat eivät ole vittu ja perkele vaan PITÄÄ, PITÄIS ja PAKKO...
VastaaPoistaJa yleensäkin on mahdollista valita mistä päin elämää ja maailmaa katsomme, näemmekö ne negatiiviset asiat vai positiiviset, luotammeko siihen että maailma menee parempaan päin vai elämmekö siinä varmuudessa että kaikki huononee koko ajan.. Sillä mihin uskomme, miten elämme, sitähän saamme...
;-) Leena
Huh, niin se vaan on, että noita sanoja tulee kyllä viljeltyä ihan liian helposti! Mutta kun elämä on täynnä sellaisia asioita, jotka pitää ja täytyy tehdä... :-(
VastaaPoistaMutta minäkin uskon, että kielenkäyttö on yksi niistä keinoista, joilla tietämättämme elämäämme vaikutamme. En tiedä, oletko kuullut sellaisesta kirjasta kuin Rhonda Byrnen The Secret (se taitaa olla suomennettukin), mutta suosittelen sen lukemista, jos positiivinen suhtautuminen elämään kiinnostaa enemmänkin.
Muutama ystäväni suositteli tuota kirjaa minulle jokin aika takaperin, ja tuomitsin sen "hömppänä", ennen kuin rupesin tutustumaan siihen paremmin. Sen ajatuksena on yksinkertaisesti se, että jokainen muokkaa omilla ajatuksillaan ja teoillaan sen, millaista oma elämä tulee olemaan. Se, millä ”taajuudella” ihminen on (millä mielellä hän on, mistä hän puhuu ja mitä ajattelee), määrittää sen, mitä hän elämäänsä saa. Toisin sanoen sellaiset ihmiset, jotka koko ajan valittavat, kuinka surkeaa elämä on, saavat vain lisää sitä samaa surkeutta. Onnelliset ihmiset taas, jotka estoitta nauttivat elämästä, saavat vain lisää nautintoja elämäänsä. Kirja on tosi mielenkiintoinen, ja olen jo saanut runsaasti elävän elämän esimerkkejä siitä, että kirjan teoriassa on paljon perää. :-)
Ehkä pitämisen ja täytymisen sijasta voisi yrittää ajatella, mitä kaikkea SAAN tänään tehdä.
Leena: Nuo sanat kyllä ovat turmioksi. Asioiden tekemisestä tulee velvoite ja elämästä helposti suorittamista. Rupesin pohtimaan, onkohan "pitäisi" ja "pakko" -sanojen käyttö muuallakin maailmalla yhtä yleistä vai onko kenties suomalaisen kulttuurin erityisominaisuus... Luultavasti oma ominaisuutemme: kulttuurissamme kun ei osata iloitakaan elämästä samalla tavalla kuin vaikka muualla: avoimesti ja rennosti.
VastaaPoistaJa kyllä, optimistinen näkökulma on oleellinen osa "menestymistä" (mitä kukin sillä nyt tarkoittaakaan) ja onnellisuutta. Kuinka voisin viihtyä elämäni kanssa, jos suhtaudun kaikkeen ja kaikkiin pessimistisesti?
Hippu: Kiitos vinkistä! En ole kuullutkaan kirjasta... Jostakin olen lueskellut samankaltaisia ajatuksia ja noissa on kyllä perää! Voisin lainata, jos tuo löytyy kirjastosta. :)
Niin, mitä kaikkea sitä tänään saankaan vielä tehdä / haluan tehdä / aion tehdä / voisin tehdä / huvittaisi tehdä / tykkäisin tehdä / tekisin! =)