Mielen kellot soi(vat) - meditaatio ja mielenrauhan toivomus

Minulla oli sivullani kysely, johon muutama innokas oli käynyt vastaamassa. Kiitos teille, sain selville, että teillä muillakin on paljon stressiä elämässä, jopa päivittäin. Minua tieto lohdutti mutta samalla myös jaan tuskanne. En soisi kenenkään käyttävän päivittäistä energiaansa stressailemiseen, jolla on lähinnä ikäviä vaikutuksia mieleen, oloon ja terveyteen, varsinkin pitkällä aikavälillä. Kukaan viidestä (5) vastaajasta ei ollut sitä mieltä, että osaisi (vielä) elää ilman stressiä. Siinäpä olisi taito, jonka minä ainakin haluaisin oppia - sillä tiellä ollaan!

MEDITAATIOSTA - ELI MITÄ SE ON?

Olen aiemmin maininnut meditaation tässä jutussa. Pääpiirteissäni tarkoitukseni on selättää stressi: vähentää stressailua ja stressitilanteita, hallita paremmin omaa suhtautumista ja fyysisiä stressireaktioita kehossa. Tähän avukseni  otan meditaation, johon ainakin aluksi perehdyn Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusopas (1999) -kirjan siivin (ks. kuva). Tässä kohtaa taitaa olla hyvä selventää, mitä tarkoitan meditaatiolla, koska sanana se voi herättää ihmisestä riippuen hyvin erilaisia mielikuvia ja ennakkoluuloja, niin hyvässä kuin pahassa.

On olemassa monenlaisia meditaatiomenetelmiä: Meditaatioon voi liittyä rituaaleja, rukouksia, mantroja, ääniä ja musiikkia. Meditaatiolla voidaan tarkoittaa myös kävelemistä maaseudulla, urheilua tai muuta vapaa-ajan harrastetta (mm. kylpeminen, saunominen). Nämä kaikki voivat toimia meditaation muotona, jos MIELI ON OIKEALLA TAVALLA MUKANA. On ihan eri asia rentoutua täysin tietoisena ja keskittyneenä itse rentoutumiseen kuin vain maaten lattialla suunnitellen huomista aikataulua tai katsellen sohvalla televisiota.

Syventyminen omiin ajatuksiin voi johtaa meditatiiviseen mielentilaan. Meditaatiossa on kyse tietoisesta halusta ja pyrkimyksestä rauhoittaa mieli. Ihminen  haluaa katsoa sisäänpäin, omaan sisimpäänsä - ei niinkään ulospäin muuhun maailmaan. Meditaatiota voi harjoittaa yhtä hyvin aktiviteettina kuin mielentilana. Tällöin keho rauhoitetaan ja mieli vapautetaan. Alussa tämä voi vaatia paljonkin ponnistelua ja harjoittelua, koska länsimaissa hiljentymisen opetteleminen on aivan yhtä vaikeaa ja outoa kuin uuden liikeradan opetteleminen.

Meditaatio on holistinen (kokonaisvaltainen) menetelmä, joka siis ottaa ihmisen huomioon kokonaisuutena (keho + mieli = enemmän kuin osiensa summa). Kääntämällä katseen sisäänpäin pääsee käsiksi syvimpiin ajatuksiin ja tunteisiin. Pystyt kontrolloimaan omaa persoonallisuuttasi paremmin ja parantamaan elämän laatua. Tietoisuuden kasvaessa aistimukset muuttuvat elävämmiksi, keskittymiskyky paranee ja luovuus kasvaa. Alat luottaa omaan harkintakykyyn etkä ole enää riippuvainen toisten mielipiteistä: sinulle riittää, että hyväksyt itse itsesi. Tämä auttaa selviytymään paremmin jokapäiväisen elämän paineista ja pystyt sopeutumaan uusiin tilanteisiin nopeammin. Sekä henkinen että fyysinenkin hyvinvointi lisääntyy, kerrotaan rentoutusoppaassa.

HYÖDYT. Meditointi lievittää jännitystä ja stressiä ja myöhemmässä vaiheessa voi suojella stressioireilta, kuten korkealta verenpaineelta, migreeniltä ja unettomuudelta. Säännölliset harjoitukset voivat viedä askeleen pidemmälle. Tunnet ehkä tarvetta tuulettaa vanhoja tapoja ja tottumuksia ja haluat muuttaa itseäsi esim. kärsivällisemmäksi ja suvaitsevaisemmaksi ihmiseksi. Näet selkeämmin itsesi, arvosi, ihmissuhteesi ja koko maailman ympärilläsi. Kuulostaako hyvältä? Tämän vuoksi meditointia kuvaillaan kokonaisvaltaiseksi menetelmäksi, koska sen tarkoitus ei ole keskittyä vain yhteen puoleen kerrallaan - vaan menetelmänä huomioi koko ihmisen!

Meditaatio on keskittymisharjoite, jolla pyritään rentouttamaan mieli ja saavuttamaan sellainen tietoisuuden tila, jossa mieli on vapaa ajatuksista ja huolista. Se siis auttaa meitä vapautumaan jokapäiväisen elämän rutiineista ja huolien taakasta. Voit myös vilkaista, mitä Wikipedia tietää kertoa meditaatiosta. Perinteisesti meditaatio käsitteenä liitetään idän uskontoihin ja traditioihin, mutta minun lähdeteoksessani on selvästi länsimainen pohjavire käsitellä asiaa. Helpointa lienee aloittaa selkeän oppaan (kirja tai ihminen) avulla. Henkilökohtaisesti minua meditoinnissa kiinnostaa se kaikki hyvä, mitä se voi tuoda omaan elämään ja vointiin. Olen lukenut ja kuullut siitä niin paljon hyvää, että olen alkanut todella uskoa, että tässä on menetelmä, jonka avulla elämästäni tulee ihanampaa ja terveempää.  

Tässä on vanha Hesarin juttu meditoinnin hyödyistä, jos vaikka mietityttää, mitä kaikkea hyvää sen avulla voi omaan elämäänsä tuoda:

Mietiskely lisäsi onnellisuutta, tyytyväisyyttä ja ulospäin suuntautuneisuutta, mutta vähensi neuroottisuutta ja materialistisuutta.

Alla on harjoitus, joka johdattelee tietoista mielen rauhoittamista eli meditointia kohti.

HARJOITUS:
Makaa lattialla jalat irti toisistaan. Polvet ja lantio ovat täysin rentoina. Ojenna käsivarret sivuille ja anna pään levätä lattiaa vasten. Makaa tässä asennossa hetken aikaa ja kokeile, pystytkö pitämään kehosi täysin liikkumatta ilman, että alat jännittyä. Yritä olla liikkumatta kolme minuuttia. Jos huomaat, että alat jännittää tai kehosi alkaa liikehtiä levottomasti, lopeta harjoitus ja yritä myöhemmin uudelleen. Harjoittelun myötä pystyt vähitellen olemaan liikkumatta yhä kauemmin. 

Kehon ja mielen hyvinvointia ammennan mm. näistä kirjoista.

MIELENRAUHAAN - ELI SINNE JA TAKAISIN

Jos kamppailet kroonisten kipujen kanssa, kuten minä, suosittelen lämpimästi Antti Heikkilän kirjaa Siunattu kipu (ks. yllä). Heikkilän kirjasta lisää pääset lukemaan aiemmasta postauksestani. Omasta mielestäni elämässä pahinta on epävarmuus, tietämättömyys ja odottaminen, liittyy se sitten terveydentilaan tai muuhun ongelmatilanteeseen. Kun joku sitten kykenee antamaan nimen ja selityksen sille tuntemattomalle ongelmavyyhdille, jonka kanssa on paininut pitkään vailla kunnollista ymmärrystä asiantuntijoilta tai kanssaihmisiltä, sitä saa jonkinlaisen mielenrauhan asian suhteen! Sitä, kun oli alkanut kuvitella kaikenlaista, että on pahasti sairas... tai hullu... tai mikä pahinta: keksinyt aivan kaiken! Heikkilän kirjasta olen saanut enemmän hyödyllistä tietoa kroonisista kivuista kuin kaikilta muilta lääkäreiltä, hoitajilta ja verkon tietolähteistä yhteensä. Se, jos mikä, luo toivoa, ja toivoahan ihminen tarvitsee - kattavan selityksen lisäksi - kokeakseen, että elämä on arvokasta!

Mietin usein, että mielenrauha on ehkä arvokkain ominaisuus ja omaisuus, mitä ihmisellä voi olla vaalittavana. Kun kaikki on kohdillaan oman mielen kanssa, voi keskittyä olennaiseen eli oman elämän elämiseen. Kun ymmärtää oman rajallisuutensa, sen hyvin rajallisen elinajan, mikä meillä jokaisella on käytettävissä, selkiytyy kummasti se kuva mielessä, mitä elämältä todellisuudessa haluaa ja mikä on juuri minulle olennaista (ei muille, naapurin tädille, sukulaisille tai yhteiskunnalle). Riittää, että on tyytäväinen siihen, mitä itsellä on. Kun on tietoinen omasta sisimmästään, niin sitä kautta on mahdollista jakaa myös paljon ulospäin: tekemisissään ja muille ihmisille. Mikä olisikaan sen parempi sisältö elämälle?    

Onko sinulla vastaavanlaisia ajatuksia tai kokemuksia?

Kahden minuutin henkinen tyhjennysharjoitus

Yllättäen eletään jo joulukuuta, vuosi on lopuillaan mutta talvesta ei ole tietoakaan - ainakaan täällä etelässä. Jäämme siis vielä odottelemaan hiutaleita, valoa ja talven tuntua. Olin tänään lapsekkaalla mielellä, katselin tv:stä joulukalenterin, koska tänä vuonna ei omaa kalenteria ole, ja askartelin yksinkertaisia lumihiutaleita (varmaan 15 vuoden tauon jälkeen). Tulos oli sen mukainen, kädentaidot eivät ole nyt ihan parhaimmillaan...

Olen viime päivinä tehnyt suhteellisen säännöllisesti rentoutumisharjoituksia, kerran tai kahdesti päivässä, siis aina silloin, kun olen sattunut muistamaan. Olen tehnyt Chrissie Gallagher-Mundyn Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusoppaan harjoituksia hiljalleen... Ihan ensimmäisiin harjoituksiin lukeutuu kahden minuutin henkinen tyhjennysharjoitus.

HARJOITUS: 

Yritä olla ajattelematta mitään kahden minuutin ajan. Keskity vain rekisteröimään ajatuksiasi - älä lähde seuraamaan niitä. Jos huomaat, että jonkin ajatuksen myötä mielesi on lähtenyt vaeltamaan, lopeta harjoitus. Yritä olla ajattelematta mitään.

Miten selvisit? Kuinka kauan pystyit olemaan ajattelematta tietoisesti? Tämä harjoitus voi osoittautua vaikeammaksi kuin luulitkaan. Sen myötä tiedostat kuitenkin, kuinka paljon mielesi askartelee sellaisten ajatusten parissa, joita et itse edes huomaa. Säännölliset meditaatioharjoitukset auttavat sinua rauhoittamaan niin mieltäsi kuin kehoasikin; sen myötä pystyt keskittymään syvempiin ajatuksiin ja tunteisiin.

Minulla ainakin meni ihan metsään ensimmäisellä kerralla. Rupesin pinnistelemään tosissani, etten ajattelisi mitään, ja lopputuloksen voi hyvinkin arvata. Olisiko 15 sekuntia lähellä totuutta? Seuraavalla kerralla menikin jo aika mukavasti. Selvisin kahdesta minuutista ilman tarrautumista yhteenkään ajatukseen. Melkein mahdotonta on olla tunnistamatta ajatuksia, joita on tulossa mieleen, mutta ehkä ideana on vain kyetä olla ottamatta osaa niihin ja pysyä sivustaseuraajana. Myönnän, että minua helpotti lempeä keskittyminen hengitykseen. Olen kohtuullisen paljon tehnyt hengitysharjoituksia vuoden aikana ja ne auttavat minua tässäkin harjoituksessa rauhoittumaan.

Jatkan rauhoittumisen ja meditaation kanssa nyt lähipäivinä tämän puolella ja kotona luonnollisesti päivittäin. Oikeastaan teema sopii vallan mainiosti tähän joulunaikaan. Jos yllä oleva harjoitus ei auennut, sopisiko sinulle paremmin tämä harjoitus mielen rauhoittamiseksi?

Stressitulos II: Apua, migreeni!

Stressitesti II vahvisti epäilyni, että sisälläni on jättimäinen stressimöykky, joka herää eloon huomattuani uusia velvoitteita näköpiirissä. Se on opetettu niin hyvin hommaansa, että nykyään se hoitaa stressaamisen ilman minun lupaanikin. Joskus saatan tajuta vasta monen päivän päästä, että olen stressannut jotakin hommaa monta päivää, vaikka olisin puuhaillut ja ajatellut aivan muuta sekä ollut muutenkin suhteellisen hyvällä mielellä. Yhtenä päivänä sitten huomaa, että sisuskaluja on monta päivää jo painanut huoli ja murhe. Minä kutsun sitä tunnetilaa ahdistukseksi, koska terminä se on kuvaavampi, mutta yhtälailla voisin puhua negatiivisesta stressistä. 

Olen jännittynyt, joskus valvon yöllä ja mielessä pyörivät (mitkäs muutkaan kuin) seuraavan päivän tekemiset. Syön epäterveellisemmin kuin haluaisin, koska "aina ei jaksa" käyttää aikaa ruoan hankkimiseen, tekemiseen ja syömiseen tai yksinkertaisesti rahat vain ovat niin tiukilla. Eniten ongelmaa tuottaa säännöllinen syöminen. Ei kuulosta kovin vaikealta, eihän? Usein unohdun tekemään jotakin ja pitkitän syömisajankohtaa, kunnes äkkiä huomaan, että on sudennälkä eikä mikään ruokamäärä enää lopulta tyydytä. Tämä on varmasti haaste, jonka selättäminen on aivan helpoimmasta päästä, onneksi!

Teen myös montaa juttua kerralla ja sitten ihmettelen, kuinka kummassa en ole saanut tehtyä tänään "yhtikäs mitään". Yksi työ kerrallaan on aika hyvä vinkki, ainakin jos yksikin tekeillä olevista jutuista on haastava. Kokeilen tästä lähin keskittyä ainakin opiskelutehtäviin kunnolla. Toisaalta vapaalla on ihan kivakin välillä kuunnella musiikkia, tehdä ruokaa, lukea uutissivustoja ja näpräillä puhelinta samaan aikaan. Ai niin, tämänkö takia ruoka palaa välillä pohjaan?

Moneen muuhunkin kohtaan tuli omalta osaltani vastaukseksi "kyllä". Varsinkin tuo kohta "kärsitkö toistuvista päänsäryistä?" on aivan ongelmieni ydinaluetta ja yksi tärkeimmistä elämäni haasteista:

Kyllä, lääkkeet on keksitty. Kyllä, ne eivät aina auta. Kyllä, pelkään että joudun siirtymään aina vain vahvempiin kunnes mitään ei ole enää tehtävissä. Kyllä, en haluaisi syödä niitä. Kyllä, olen kiertänyt lääkäreillä. Kyllä, olen kokeillut "vaihtoehtohoitoja". Kyllä, olen jumpannut. Kyllä, olen kuullut kymmeniä kertoja, että migreeniin ei ole parannuskeinoa. Kaikki muu kuulemma paranee jumpalla...  

Kyllä, aion laittaa itse oman elämäni kuntoon. Toisten avustuksella. =)  

Stressitesti II: Vaikutukset?

Nyt on luvassa jatkoa aiemmalle stressitestille, joka käsitteli stressialttiutta. Testi on kätköissä tämän linkin takana. Seuraavaksi siirrytään askel eteenpäin ja mietitään, miten stressitilanteet vaikuttavat sinuun ja minuun. Vastaillaan kysymyksiin, katsotaan tulokset ja laitetaan mietintämyssyt päähän! 

1) Oletko jännittynyt? Ovatko hartiasi ja niskasi kiereät ja jäykät? (kyllä/ei)
2) Makaatko yöllä hereillä murehtien ja suunnitellen seuraavaa päivää? (kyllä/ei)

3) Tupakoitko tai juotko normaalia enemmän? (kyllä/ei)
4) Syötkö vähemmän tai epäterveellisemmin kuin ennen? (kyllä/ei)
5) Tunnetko syyllisyyttä, jos rentoudut tai et tee mitään? (kyllä/ei)

6) Aloitatko seuraavan työn ennen kuin olet saanut edellisen valmiiksi? (kyllä/ei)
7) Kuivuuko suusi tai hikoilevatko kätesi? (kyllä/ei)

8) Tiuskitko ihmisille esimerkiksi kaupassa? (kyllä/ei)
9) Onko sinulla tunne, että sinulla on liikaa velvollisuuksia? (kyllä/ei)
10) Tunnetko itsesi turhautuneeksi ja muiden pettämäksi? (kyllä/ei)

11) Soivatko korvasi tai kuuletko muita ääniä? (kyllä/ei)
12) Sairastutko helposti tartuntatauteihin? (kyllä/ei)

13) Onko sinusta vaikea ajatella ja ratkaista ongelmia? (kyllä/ei)
14) Kärsitkö toistuvista päänsäryistä tai muista fyysisistä oireista? (kyllä/ei)
15) Saako pieni ja vähäpätöinen vastoinkäyminen koko elämäsi romahtamaan? (kyllä/ei)

Jos vastasit yli puoleen kysymyksistä "kyllä", opettele purkamaan stressiä kirjan ohjeiden avulla. Ohjeita on tulossa tänne bloginkin puolelle sitä mukaan, kun olen kartuttanut tilanteen ja tehnyt harjoituksia. Kokeillaan vaikka yhdessä, mistä löytyy apua stressinhallintaan ja mistä ei! Omia hyväksi koettuja vinkkejäkin saa jakaa!  

Tämäkin testi on peräisin Chrissie Gallagher-Mundyn oppaasta Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusopas (1999). Suosittelen!  

Stressitulos: Liian läheinen suhde

Kyllä, kyllä ja kyllä. Olen viimeinkin päässyt vaiheeseen, jossa kykenen myöntämään, että stressaaminen on ongelmavyyhtini aivan ydintä. Tiedän "ihan sata varmasti", ettei minkään muun elämän osa-alueen muuttaminen tuo riittävää parannusta elämääni, ellen opi elämään stressaamatta - mutta miten ihmeessä sen oppisin? Erinäisiä rentoutumiseen liittyviä harjoituksia olen testaillut, mutta silti jostakin aina kiiskastaa. Olen huomannut, minkälaiset toimintamallit aiheuttavat stressiä, ja välillä toisinkin päin. Jakelen itselleni hyviä neuvoja, mutten läheskään aina tajua noudattaa niitä. Tai muista. Tai halua.

Ymmärrän toisaalta, että prosessi vie aikaa. Ei riitä, että kerran tajuaa kiinnittää huomiota stressiin tai päättää, että "se on loppu nyt". Prosessi on hyvin monivaiheinen. Välillä sitä oppiii ja välillä mokaa, ja kun on viimeinkin oppinut välttämään stressiä yhdessä paikassa, niin sitten sitä ilmaantuu toiseen paikkaan, hankalaa! Testin mukaan olen hyvin stressialtis (edelleen), vaikka olen edennyt jo usean harppauksen aivan lähtöpisteestä. Muutokset ovat suhteellisen hitaita, tai sitten sitä on itse vielä niin kärsimätön. Veikkaan jälkimmäistä.

Toivon, että oppisin hallitsemaan stressiä ja kääntämään sen positiiviseksi voimaksi. En aio pelkästään toivoa vaan myös toteuttaaa toiveeni, miten kauan se sitten viekään aikaa. Haluan ymmärtää kokemuksen tasolla sen, että stressi on valintakysymys ja kokonaan minussa itsessäni. Suhtautumistaan voi muuttaa, elämäänsä voi kehittää paremmaksi, mutta muihin ihmisiin ja ulkoiseen maailmaan voi vaikuttaa paljon vähemmässä määrin.  

Jos testi jäi välistä, sinne pääset TÄSTÄ.

Stressitesti: Oma suhteesi stressiin?

Stressiä ilmassa? Kartoita omaa tilannettasi näiden muutamien helppojen kysymysten avulla. Ehkä ne avaavat uusia näkökulmia monitahoisen stressikimpun avaamiseksi.

Stressi ei tarkoita pelkästään elämässä vastaan tulevia paineita vaan myös sitä, miten reagoit näihin tilanteisiin. Vastaa alla oleviin kysymyksiin ja arvioi oma stressialttiutesi.

1) Nukutko katkonaisesti? (kyllä/ei)
2) Pureskeletko kynsiäsi tai onko sinulla muita hermostumisen merkkejä?
(kyllä/ei)

3) Haluatko saada julkista tunnustusta työstäsi? (kyllä/ei)
4) Itketkö usein tai tunnetko usein halua itkeä? (kyllä/ei)
5) Onko sinun vaikea tehdä päätöksiä? (kyllä/ei)

6) Onko sinulla usein tunne, ettet selviydy kaikista vaatimuksista? (kyllä/ei)
7) Oletko jatkuvasti ärtyinen ja tiuskit läheisillesi? (kyllä/ei)

8) Tunnetko itsesi epäonnistuneeksi? (kyllä/ei)
9) Onko sinulla huolestuttavia ajatuksia tai fantasioita? (kyllä/ei)
10) Murehditko epäolennaisia asioita? (kyllä/ei)

11) Suututko helposti ihmisiin ja tilanteisiin? (kyllä/ei)
12) Suhtaudutko kärsimättömästi viivytyksiin? (kyllä/ei)

13) Suhtaudutko itseesi kielteisesti? (kyllä/ei)
14) Oletko tyytymätön itseesi tai elämääsi? (kyllä/ei)
15) Tunnetko itsesi pahoinvoivaksi, heikoksi tai hikoiletko ilman erityistä syytä? (kyllä/ei)

Jos vastasit useimpiin kysymyksiin "kyllä", sinun kannattaa kokeilla rentoutusharjoituksia ja opetella jokin rentoutumistekniikka kunnolla. Vaikka useimmat edellä olevat kysymykset liittyivätkin persoonaasi, voit tietoisesti muuttaa omia reaktioitasi stressitilanteissa. 

Testi on Chrissie Gallagher-Mundyn kirjasta Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusopas.

Tulos: Katse peiliin ja takaisin

Eilinen postaukseni tuottaa pään vaivaa! On hyvä, että minulla on tällainen blogi, jossa voin haastaa itseäni jatkuvasti, sillä muuten saattaisin luopua leikistä parin epäonnistumisen jälkeen. Näppäilin eilisen testin tänne ennen kuin olin itse varsinaisesti vastannut kysymyksiin kertaakaan. Oikeastaan olen tutkaillut kysymyksiä pidemmän aikaa jo vilkuillen, mutta tuloksia en ole uskaltanut laskea yhteen. Minulla on parannettavaa, tiedän sen niin hyvin! Kivana päivänä vastailisin mielelläni kysymyssarjoihin ja antaisin itselleni hyvät pisteet, mutta entäpä ihan tavallisena päivänä, kuten tänään. Millainen suhtautumistapani todella on? 

Testin kyljessä neuvotaan laskemaan pisteitä eri päivinä ja hetkinä useiden kuukausien ajan. Mitä enemmän opettelee rentouttamaan kehoa ja mieltä, sitä parempia tuloksia saa. Tämän olen huomannut todeksi! Rentous ja onnellisuus kulkevat käsi kädessä - katsoo asiaa miltä kantilta tahansa. 

Tämä päivä menee ehdottomasti tuohon kategoriaan 30-45 pistettä! Hyvä minä, ei mennyt lainkaan niin huonosti, kuin olisi voinut mennä... Tarkoitan siis, että ihan kelvollisesti meni! Parannusta on kuitenkin havaittavissa verrattuna vaikka puolen vuoden takaiseen tilanteeseen. Ihan hyvin taitaa kuitenkin mennä, kun suunta on vankasti ylöspäin! Kyllä, olen kokeillut erilaisia rentoutusmenetelmiä ja tässä kirjassa (Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusopas) niitä piisaa. Tulokset ovat ihan oikeilla jäljillä: rauhaa, seesteisyyttä, mietiskelyä ja itsetutkiskelua tarvitsen ja olen niitä jo jonkin aikaa pyrkinyt lisäämään elämääni. Ei, aikomuksena ei ole erakoitua eikä ruveta munkiksi! Päinvastoin, menoa tulee luultavasti olemaan lähiaikoina enemmän kuin vähään aikaan. Rauha, mietiskely ja itsetutkiskelu liittyvät enemmänkin henkilökohtaiseen suhtautumiseen ja rentoutumiseen: en vaadi itseltäni liikoja, stressaannu pienestä tai jännitä turhaan. Tarkoitus on ennen kaikkea elää rauhallisesti hengittäen, hetkessä kiinni.

Elämä kuulemma pitenee, jos hidastaa hengitystahtia! Voisiko tässä olla perää? 

Palaan alla olevaan kirjaan vielä lähiaikoina tarkemmin: 

Chrissie Gallagher-Mundy: Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusopas (1999)

Testi: Mitä ajattelet asioista tänään?

Vastaa kysymyksiin asteikolla 1-5, jossa (1) on alin ja (5) korkein pistemäärä.

1) Kuinka päättäväinen olet? (1) (2) (3) (4) (5)


2) Arvioi itsevarmuuttasi. (1) (2) (3) (4) (5)


3) Oletko tyytyväinen päivittäiseen elämääsi? (1) (2) (3) (4) (5) 


4) Arvioi, kuinka kärsivällinen ja ymmärtäväinen olet toisiin ihmisiin nähden. 
(1) (2) (3) (4) (5)


5) Kuinka tyytyväinen olet vartaloosi? (1) (2) (3) (4) (5)


6) Arvioi, kuinka hyvin sitoudut tehtäviisi. (1) (2) (3) (4) (5) 


7) Oletko tyytyväinen keskittymiskykyysi? (1) (2) (3) (4) (5) 


8) Arvioi nopeaälyisyyttäsi. (1) (2) (3) (4) (5) 


9) Oletko tyytyväinen siihen, miten kohtelet kumppaniasi? (1) (2) (3) (4) (5)


10) Kuinka korkea energiatasosi on? (1) (2) (3) (4) (5) 


11) Oletko tyytyväinen siihen, miten työ, lepo, huvitukset jne. jakautuvat elämässäsi? (1) (2) (3) (4) (5) 


12) Arvioi, kuinka suuri osa rentoutumisella on elämässäsi. (1) (2) (3) (4) (5) 


13) Näyttääkö maailma sinusta ystävälliseltä paikalta? (1) (2) (3) (4) (5) 


14) Oletko mielestäsi rakastettava? (1) (2) (3) (4) (5) 


Laske pistemäärät yhteen ja selvitä, miten näet itsesi!

15-30 pistettä: Kuvasi niin itsestäsi kuin elämästäsikin on melko tylsä. Olet ilmeisesti hieman allapäin ja energiatasosi on matala. Yritä löytää aktiviteetteja ja asioita, jotka innostavat ja inspiroivat sinua. Yritä löytää jokin keino, jonka avulla voit piristää mielialaasi.  

30-45 pistettä: Kokeile rentoutusmenetelmiä rauhoittaaksesi mieltäsi päivän päätteeksi. Pyri löytämään elämääsi enemmän rauhaa, seesteisyyttä sekä aikaa mietiskelyyn ja itsetutkiskeluun. 

45-60 pistettä: Näytät olevan melko valoisalla mielellä. Käy läpi ne kohdat, joista sait vähiten pisteitä ja mieti, voisitko jotenkin parantaa näitä elämänalueita. 

60-70 pistettä: Olet tällä hetkellä tyytyväinen elämääsi. Jos pystyt säilyttämään tämän olotilan, se olisi loistavaa! 


Vastaamalla oheisiin kysymyksiin voit tiedostaa itsessäsi uusia tunteita ja huomata, kuinka tietyt asenteesi vaikuttavat tunteisiisi. Asenteista on saattanut tulla sinulle tapa, joka värittää kaikkia ajatuksiasi. Kaikilla meillä on ongelmia - jotkut ovat pieniä, jotkut taas suurempia, jolloin niiden ratkaiseminen vie enemmän aikaa. Meillä kaikilla on kuitenkin elämässämme myös hyviä asioita sekä toiveita. Jos keskityt vain murehtimaan ongelmiasi ja valittamaan niiden paljoutta, elämäsi todella on täynnä ongelmia! Jos keskityt elämässäsi oleviin hyviin asioihin, tunnet olosi paljon onnellisemmaksi! Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta silti monet ihmiset ovat unohtaneet, että muuttamalla omia asenteitaan, he voivat muuttaa omia tuntemuksiaan.

Testi on peräisin Chrissie Gallagher-Mundyn teoksesta Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutumisopas (1999). Selvitä näin viikon alkajaisiksi asenteesi vastaamalla oheisiin kysymyksiin! Myönteinen ajattelu voi alkaa saman tien, kun ensin tiedostaa tapansa suhtautua tilanteisiin ja itseensä.  

Päivänvaloa

Lähipuistossa 27.9.-11

Runo on Sanna Karlströmin runokokoelmasta Päivänvalossa (2007). Tämä tuli mieleeni tänä aamuna. 

Kyljen kaaren alla outoa kipua.

Eilen peittelin siemeniä multaan,
ovathan ne vielä siellä.
Kai tähän tulee valoa.

Pienet selvänäkijät,
pimeässä sitä kuvittelee kaikenlaista.
Toiset auringon.

Mitä tekisin, kun pää särkee?

Olin ajatellut viettää lauantaita mahdollisimman mukavissa merkeissä kotona kunnolla rentoutuen. Kun aamulla avasin silmäni, tajusin kuitenkin todellisen tilanteen. Paha päänsärky oli tuloillaan, aivoni olivat sumun peitossa ja päässäni painetta: olo oli siis yhtä pirteä kuin arkusta nousseella (ja aivotoiminta suunnilleen samaa luokkaa).

Päivän aikana tein muutamia hengitysharjoituksia ikkunan ääressä, harjoitin tietoista palleahengitystä ja join monta kuppia teetä. Olinhan kuullut, että kivulle ei saa antaa valtaa, joten yritin ikään kuin etäännyttää itseni kauemmas ja miettiä, mikä on kivun viesti. Piristyin sen verran, että päätin unohtaa pahenevan pääkivun ja lueskella satunnaisia kirjoja hyllystä. Uuteen runokirjaan olisin mielelläni tutustunut, mutta hyllyssä olivat vain ne muutamat tutut vuosien takaa. Päätin kaivaa Antti Heikkilän teoksen Siunattu kipu paperipinon alta.

Suosittelen Heikkilän kirjaa erityisesti kipujen kanssa painiskeleville. Kirja tarjoaa lääketieteeseen kokonaan toisenlaisen näkökulman, joka kulkee nimellä holistinen eli kokonaisvaltainen lääketiede. Kirja painottuu kivun olemuksen luonnehtimiseen ja kivunhoitoon, ja Heikkilä antaa runsaasti esimerkkejä erityisesti selkäkipuun liittyen. Kirjan suurinta antia on joka tapauksessa kokonaisvaltainen ihmiskäsitys, jonka idea kaikessa yksinkertaisuudessaan piilee siinä, että ihminen on enemmän kuin osiensa summa. Siunattu kipu tarjoaa paljon mielenkiintoista tietoa psykosomatiikkaan liittyen, mielen ja ruumiin suhteesta, kipujen syntymekanismeista ja tietysti hoidosta. Perinteinen lääketiede saa osakseen kritiikkiä painokkain kirjaimin.

Heikkilä jakaa kivun kahteen luokkaan: psykosomaattiseen kipuun (arkipäivän tavallisin kipu) sekä kudostuhoon (haava, luunmurtuma, tulehdus jne.). Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos kipu jatkuu yli neljä viikkoa, se on psykosomaattista, paitsi jos kudostuho jatkuu edelleen tulehduksen tai esimerkiksi syövän takia. Heikkilän mukaan suuri osa kroonisista (vuosia kestäneistä) kivuista on psykosomaattista ja hoidon pitäisi kohdistua kivun syyhyn! Toisin sanoen kipu on oire jostakin muusta, joten kivun lääkitseminen pois ei vie syytä pois.

Kipupotilailla autonominen tasapaino helpottaa ja poistaa kipuja. Pallea on lihas, jota ohjaa niin autonominen kuin tahdonalainenkin hermosto. Heikkilän mukaan pallea on ainoa pinta, jonka kautta voi tietoisesti päästä yhteyteen tiedostamattoman ja sen säätelymekanismien kanssa. On hengitettävä rauhallisesti pelkästään pallealla. Hengitys on ainoa tietoinen tapa synkronoida sympaattinen ja parasympaattinen hermosto keskenään. Sympaattinen hermosto aktivoituu sisäänhengityksessä ja parasympaattinen vastaavasti uloshengityksessä.

Perinteisessä (hatha)joogassa sisään- ja uloshengitys ovat yhtä pitkiä, tasaisia ja rauhallisia. Kuitenkin kipupotilaan kannattaa muuttaa sisään- ja uloshengityksen suhdetta, koska hänen sympaattisen hermostonsa toiminta on korostunut. Autonomisen hermoston tasapaino on oleellista tervehtymisen kannalta, joten hyvä keino stimuloida parasympaattista hermostoa on pidentää uloshengitystä (vastaavasti sisäänhengitys stimuloi sympaattista hermostoa). Kannattaa kokeilla hengitystä 1:2. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että...

1) sisään hengittäessä laskee mielessään kolmeen
2) ulos hengittäessä laskee mielessään kuuteen

Huokaileminen (jännityksen lauettua) on varsin kuvaava esimerkki hengityksestä "yhden suhde kahteen" eli lyhyt henkäys sisään ja pitkä ulos. Henkilökohtaisesti en pidä lukua numeroista, kun hengitän sisään ja ulos, koska se vaikeuttaa rentoutumista (ja siitähän tässä pohjimmiltaan on kyse!). On hyvä kuitenkin tietää, minkälaisesta aikojen suhteesta puhutaan, ja jotakuta toista voi tietysti auttaa numeroiden laskeminen.

On ihmeellistä, miten hengitysrytmin muutos voi vaikuttaa vaivoihin! Jos kiputuntemukset tuntuvat kehon oikealla puolella, hengitys "kahden suhde yhteen" auttaa, mutta jos kipu onkin vasemmalla puolella, vastaavasti avun tuo "yhden suhde kahteen"! Omat päänsärkyongelmani ovat 98-prosenttisesti vasemmalla puolella, joten tiedän, mikä voisi tuoda avun. Aion tästä lähin keskittyä enenevässä määrin pitkiin uloshengityksiin nenää ja palleaa apuna käyttäen.

Hengittäminen kuulostaa varmasti helpolta paperilla, vaikka ei sitä alkuunkaan ole. Se vaatii keskittymiskykyä ja todennäköisesti useita harjoittelukertoja ennen kuin alkaa sujua luontevasti. Toisaalta se on palkitsevaa, kun huomaa vointinsa paranevan. Mitä ennemmän saa onnistumisen kokemuksia, sitä enemmän tietysti harjoittelukin innostaa.


"Hengitystä kannattaa harjoittella, sillä siitä on apua moneen eri ongelmaan. Oikea hengitys tekee ihmeitä, ja ihmeitä ei tapahdu ilman hengitystä", painottaa Heikkiläkin.

Palaan takaisin vielä itseeni ja särkyyni. Rupesin lukemaan Heikkilän tekstiä entistä huolellisemmin ja pohdiskelemaan sen sisältöä. Vaikka ennenkin olen koettanut harjoittaa 1:2-hengitystä, tulokset ovat vaihdelleet huonon ja harvojen onnistumisten välillä. Nyt kuitenkin oivalsin jotakin uutta! Hengityksessä (nenä-pallea) ei kannata käyttää apulihaksia lainkaan, koska tasapaino häiriintyy. Apulihakset aktivoivat sympaattisen hermoston, joka jo muutenkin on kipupotilailla aktivoitunut! Tästä voisi löytyä yksi selitys sille, miksi liikunnan harrastamisesta tuntuu olevan enemmänkin haittaa kuin hyötyä, kun keho (vasen puoli) kipuilee. Sen sijaan olen huomannut, että kun olo on ennestään jo miellyttävä, parantaa liikkuminen vointia entisestään. Näille kokemuksille on ehkä löytynyt viimeinkin selitys, mikä auttaa ymmärtämään paljonkin, mistä tässä kipukierteessä kokonaisuudessaan on kyse.

Vippaskonsti nuhanenille ja rättiväsyneille

Seuraava ohje on tarkoitettu tukkoisen nenän avaamiseksi, mutta suosittelen sitä myös väsyneiden aivosolujen virkistämiseksi. Tein harjoituksen nenän puhdistamista ajatellen, jotta nenän kautta hengittäminen sujuisi kevyemmin. Samalla huomasin, että jo muutaman minuutin harjoitus ikkunan äärellä virkistää kummasti! Tähän et tarvitse muita apuvälineitä kuin mahdollisesti nenäliinoja.

1) Avaa ikkuna ja hengitä syvään.
2) Sulje toinen sierain ja hengitä sisään (ja ulos) avonaisella sieraimella.
3) Jonkin ajan päästä vaihda sierainta ja jatka edelleen useita kertoja hengittäen vuoroin kummallakin sieraimella.
4) Jatka kunnes nenä aukeaa. Nyt olo on virkistynyt ja hengitys kulkee vapaasti!  

Lyhyt hengitystuokio ikkunan äärellä voi tosiaan saada ihmeitä aikaan. Tämä on oivallinen konsti varsinkin meille paljon sisätiloissa oleskeleville tapauksille!

Ohje on Yogi Ramaharakan teoksesta Hengittämisen taito.

Kasva isoksi ja iloiseksi!

Kirpputorilla kierrellessäni käteeni osui kirja nimeltä Kasva isoksi ja iloiseksi. Kasvamisesta, onnesta ja mietelauseista kiinnostuneena ihmisenä kirja siirtyi luontevasti ostoskorin puolelle. Selasin kirjan läpikotaisin ja löysin kivoja lausahduksia. Minä tykkään ainakin näistä:

Mikään todella ihana ei ole koskaan myytävänä.



Älä siirrä huomiseen sitä,


mistä voit iloita


jo tänään.




Ylihuomenna on 
loppuelämäsi 
kolmas päivä.







Idea on siitä erikoinen asia,
että se toimii,
mikäli sinäkin toimit.

Kaikki helpot ongelmat on jo ratkaistu.



Ellet saa kaikkea haluamaasi,
ajattele sellaista, mitä et saa
etkä haluakaan!

Menestys on sitä, että saa mitä haluaa.
Onni on sitä, että haluaa mitä saa.

Elämään tarvitaan

siivet ja juuret,

ilot ja unelmat,

pienet ja suuret!

Optimisti erehtyy yhtä usein kuin pessimisti,
mutta hänen elämänsä on aika paljon miellyttävämpää.

Aina, kun uskaltaa rikkoa omat rajansa,
kasvaa pisaran verran.

Onnenkarhu tietää, mistä pitää

"Mistä sinä pidät kaikista eniten maailmassa?" Risto Reipas kysyi.

"Kaikista eniten", sanoi Puh ja sitten hänen täytyi pysähtyä ajattelemaan. Sillä vaikka hunajan syöminen oli todella mukavaa, sitä ennen oli hetki, joka oli vielä parempi, mutta hän ei tiennyt, miksi sitä sanottiin. Sitten hän ajatteli, että Risto Reippaan kanssa oli hyvin mukava olla ja se, että Nasu oli lähellä, tuntui hyvältä, ja ajateltuaan kaikkea tätä hän sanoi:

"Kaikista eniten pidän siitä, kun minä ja Nasu tulemme tapaamaan sinua ja sinä sanot: 'Ottaisitko jotain pientä?' ja minä sanon: 'Jotain pientä voisimme varmaan ottaa, vai mitä Nasu?' Ja ulkona on hyräilevä päivä ja linnut laulavat." 

NALLE PUH RAKENTAA TALON

Puh on suurisydäminen mutta hieman yksinkertainen karhu, jolla on elämänasenne kohdillaan. Mitä voisimmekaan oppia satukarhun suhtautumisesta elämään? 

Viskibassoilua ja iloisia uutisia

"Ihminen, joka yöllä hengittää suun kautta, herää aina janoisena ja kurkussa kuiva tunne. Hän rikkoo luonnonlakia vastaan ja kylvää täten sairauden siemeniä."

Hätkähdin, kun luin sanat Yogi Ramaharakan kirjasta Hengittämisen taito. Tuntuu kuin kukaan ihminen maailmassa ei olisi ikinä ymmärtänyt, miltä minusta on tuntunut elämäni useimpina aamuina. Yhtäkkiä itselleni tuntematon joogi heittää kylmää vettä päälleni ja tarjoaa ratkaisua ongelmaani. Minun on pakko lukea lisää.

Luvussa vertaillaan nenä- ja suuhengitystä. Viesti on selvä: nenän kautta saa terveyttä ja voimaa, suun kautta hengittäminen sairastuttaa. Perustelut vaikuttavat päteviltä: suu ei anna mitään suojaa hengityselimille, joten kylmä ilma, pöly ja "sairauden idut" pääsevät helposti sisään tätä kautta. Nenän puhdistuskyky on yhtä tärkeä kuin sekin, että suu voi estää kirsikankivet ja kalanruodot menemästä vatsaan.

Niinä iltoina, kun olen muistanut hengittää nenän kautta (palleahengitystä) ennen nukahtamista, olen herännyt aamulla paremmissa voimissa, levänneenä. Tuntuu, että jotakin perää näissä jutuissa todella on. Yritän myös kiinnittää enenevässä määrin huomiota hengittämiseen myös päiväsaikaa, välttäen suun kautta hengittämistä, hengityksen pidätyksiä ja muita heikentäviä tapoja.

"Villikansojen äidit tietävät enemmän, heitä johtaa sisäinen vaisto. He näyttävät vaistomaisesti huomaavan, että sieraimet ovat ne kanavat, joiden kautta ilma johdetaan keuhkoihin, ja he opettavat lastansa sulkemaan pienet huulensa ja hengittämään nenästä." 

Hengitä kukkanen!

Muistan, kun pienenä kysyin äidiltäni, miten hengitetään! Tajusin ilmeisesti vaistonvaraisesti, että jotakin hengityksessäni oli pielessä. En vain tiennyt mitä ja miksi, ja kun kerran "kaikki osaavat hengittää", niin mitäpä minä olisin voinut tehdä toisin. Onneksi nyt on toisin ja vaihtoehtoja!  

Sen lisäksi, että nenän kautta hengitys on hyvin tärkeää terveyden ja hyvinvoinnin kannalta, kirjan mukaan se on oleellinen osa myös hengittämisen taidon alkuperusteita joogassa. Kirjan suomenkielinen versio on alun perin vuodelta 1935, joten kieli on paikoitellen vanhahtavaa ja saa koomisen sävyn. Asia on silti yhä ajankohtainen.

Olkoon tämä ohjenuoranani:
"Ihmisen ei pitäisi hengittää suulla enempää kuin syödä nenällään." 

Viimeiseen hengenvetoon

On sunnuntai-ilta ja mietin omaa elämääni. Elän selvästikin jonkinlaista taitoskohtaa elämässäni eikä se taida olla edes sattumaa: 25 vuotta tuli ihmisen iässä täyteen tänä vuonna. Kuitenkin ikä on vain numeroita ja sen tajuaa päivä päivältä vain paremmin. Nyt, kun on saavuttanut tietyn pisteen elämässä - kasvanut isoksi ja fiksuksi, tasavertaiseksi muiden ihmisten kanssa - tietää olevansa sama ihminen vielä mummoiässäkin kuin tänään (jos saa elää niin kauan), monta kokemusta rikkaampana vain!

Blogin aloittaminen tässä tilanteessa tulee sopivaan saumaan. Olen aina pohdiskellut paljon (pää tupaten täynnä mietteitä) mutta jostakin syystä kirjoittaminen ei ole sujunut kitkatta. Harvoin olen saanut annettua paljonkaan itsestäni paperille tai näytölle. Kirjoittaminen on ollut jonkinlaista pakkopullaa (lähinnä koulussa), jonka kautta ole yrittänyt vastata kuviteltuihin odotuksiin: opettajan, itseni tai tehtävänannon vaatimuksiin. Tajuan kuitenkin, että ongelma on ollut lähinnä itsessäni ja suhtautumisessani. Kriittisyys on hyvästä mutta liiallinen itsekritiikki tappaa hyvätkin ajatukset, toteutuksen, koko luovuuden. Kesken (kirjoitus)prosessin se on sietämätöntä. Tästä lähin hellitän punakynäni kanssa ja annan mennä. Jo nyt tunnen, kuinka tekstiä pulppuaa sormenpäistäni - enkä edes erityisesti yritä mitään! 

Kirjoittaminen on vapauttavaa. Huomaan olevani nyt paljon rennompi kuin esimerkiksi pari viikkoa sitten, kun olen saanut purettua pääni sisältöä tekstiksi.  Ehkäpä minulla on aina ollut kova tarve kirjoittaa mutten hölmöyksissäni (mm. täydellisyyden tavoittelu) ole sitä tajunnut. Olen pari yötä kirjoittanut kone sauhuten tuntojani ja ajatuksiani ylös ilman minkäänlaista sensuuria. Julkaisukelpoista materiaalia on vielä varsin vähän, mutta monta pohjaideaa tuleville postauksille jo on (itseäni koskettavia aiheita on koko elämä pullollaan). Kunhan vain itsesensuuri ei iske päälle, niin kaikki sujuu hyvin ja kirjoituksia ilmestyy tiuhaan!

Tahdon olla onnellinen - nyt ja tulevaisuudessa. Tajuan, että prosessi on tärkeämpi kuin maali, jota ei ikinä täysin saavuta, mutta se onkin "the point": elää läsnä tässä hetkessä, nauttia ihanuuksista mitä tämä hetki tarjoaa. Tietysti minulla on unelmia ja kehitettävää paljonkin nykytilanteessa. Haluan voida paremmin, nähdä maailmaa, tehdä antoisaa työtä jne. Mutta jossei osaa elää nykyhetkessä, ei edellä mainituista asioistakaan kykene nauttimaan, kun tulevat kohdalle. En tahdo tajuta kuolinvuoteellani: "Kävelin onneni ohi!"   

Tällä hetkellä haen inspiraatiota elämänmuutokseeni alla olevista kirjoista, joihin palaan lähiaikoina vielä niin monta kertaa: 

• Antti Heikkilä: Siunattu kipu
• Yogi Ramaharaka: Hengittämisen taito (The Science of Breath)