Testin kyljessä neuvotaan laskemaan pisteitä eri päivinä ja hetkinä useiden kuukausien ajan. Mitä enemmän opettelee rentouttamaan kehoa ja mieltä, sitä parempia tuloksia saa. Tämän olen huomannut todeksi! Rentous ja onnellisuus kulkevat käsi kädessä - katsoo asiaa miltä kantilta tahansa.
Tämä päivä menee ehdottomasti tuohon kategoriaan 30-45 pistettä! Hyvä minä, ei mennyt lainkaan niin huonosti, kuin olisi voinut mennä... Tarkoitan siis, että ihan kelvollisesti meni! Parannusta on kuitenkin havaittavissa verrattuna vaikka puolen vuoden takaiseen tilanteeseen. Ihan hyvin taitaa kuitenkin mennä, kun suunta on vankasti ylöspäin! Kyllä, olen kokeillut erilaisia rentoutusmenetelmiä ja tässä kirjassa (Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusopas) niitä piisaa. Tulokset ovat ihan oikeilla jäljillä: rauhaa, seesteisyyttä, mietiskelyä ja itsetutkiskelua tarvitsen ja olen niitä jo jonkin aikaa pyrkinyt lisäämään elämääni. Ei, aikomuksena ei ole erakoitua eikä ruveta munkiksi! Päinvastoin, menoa tulee luultavasti olemaan lähiaikoina enemmän kuin vähään aikaan. Rauha, mietiskely ja itsetutkiskelu liittyvät enemmänkin henkilökohtaiseen suhtautumiseen ja rentoutumiseen: en vaadi itseltäni liikoja, stressaannu pienestä tai jännitä turhaan. Tarkoitus on ennen kaikkea elää rauhallisesti hengittäen, hetkessä kiinni.
Elämä kuulemma pitenee, jos hidastaa hengitystahtia! Voisiko tässä olla perää?
Palaan alla olevaan kirjaan vielä lähiaikoina tarkemmin:
Chrissie Gallagher-Mundy: Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusopas (1999)
Minä näyttäisin olevan tänään aika valoisalla mielellä tuon testin mukaan. :-)
VastaaPoistaOn kyllä niin totta, että vastaukset vaihtelisivat päivittäin varmaan paljonkin. Erityisen mielenkiintoista olisi seurata sitä, missä kohdissa vaihtelua erityisesti on eri päivinä ja missä taas ei niinkään. Sen perusteella voisi ehkä tehdä jonkinlaisia johtopäätöksiä elämänsä suhteen ja lähteä kehittämään elämäänsä paremmaksi. :-)
Rauhoittumisessa ja rentoutumisessa minulla olisi todellakin paljon opittavaa! Osaan kyllä maata röhnöttää sohvalla ja katsoa telkkaria ja ”rentoutua” sillä tavalla, mutta en pysty esimerkiksi joogaamaan tai mietiskelemään (kumpaakin olen yrittänyt). Intiassa sain oikein jooga- ja meditointioppeja yhdeltä papparaiselta, joka on opettanut noita asioita ja ayurvedaa koko elämänsä, mutta minä en vain pysty (tai sitten en vain halua pystyä). Jos yritän hengitellä syvään, saan vain hirveän päänsäryn ja pahan mielen. Se varmaan tarkoittaa sitä, että teen jotain tosi väärin!
En tiedä, miten hengitystahti vaikuttaa elämän pidentymiseen, mutta luulen, että sillä voisi olla yhteyttä kykyyn rentoutua muutenkin. Jos osaa rentoutua (hengittää oikein?), keho ei ole ainakaan missään jatkuvassa stressitilassa, ja tätä kautta elämä voisi mielestäni pidentyäkin. :-)
Hyvä, Hippu! Ehkä minäkin huomenna saan hyvät pisteet. ;)
VastaaPoistaKummallista, että mulla on myös samankaltaisia kokemuksia astangasta (pääkipu ja paha mieli). Tunneilla käydessä tuli parempi mieli kuin kotona, mutta päänsärkyä silti monesti. Tuntuu, että koko mun olemuksessa on jotakin "vialla" eli muutettavaa, pelkkä liikkeiden tekeminen entistä paremmin ei ratkaise mitään. Ehkä mun ongelmat on syvällä mielessä (tiedostomattomassa), niihin kun pääsisi käsiksi... Astangaharrastus on tällä hetkellä hyllyllä mutta meditointi on sujunut hiukan paremmin. Sitä aion hiljalleen opetella lisää. Luin jostakin, että meditointia ei saisi harrastaa ilman ohjeita/opettajaa, koska se voi olla jollakin tavalla tuhoisaa(?). Ööh, liian myöhään tulin lukeneeksi netistä tietoa...;D Tuota en tiennyt mutta eipä mulle ainakaan huonoja kokemuksia ole siitä syntynyt.
Varmaan se on myös tunne, että elämä pitenee! Elämä tuntuu pidemmältä, kun on kiinni nykyhetkessä eikä elä jatkuvasti tulevassa/menneessä/pään sisällä. Hengityksen rauhoittaminen saa ajan tuntumaan pidemmältä (ja tärkeältä). Luulen kyllä, että elämä oikeastikin pidentyy, jos jättää stressaamatta ja kuormittamasta kehoa jatkuvalla syötöllä. En ole aivan varma tästä...mutta sellainen mielikuva minulle on syntynyt, ettei sydänkään loputtomia kertoja kykene lyömään... Eli rauhallinen syke on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin "stressisyke", jos haluaa pitkän elämän oman sydämen kanssa. (apua, heti tuntuu, että oma syke on pilvissä)
Ehkä näille kokemuksille olisi vain osattava antaa aikaa... Minä kun olen vähän sellainen, että kaiken pitäisi tapahtua heti, eikä se varmaan oikein sovi joogan ja meditoimisen ajatusmaailmaan. ;-) Olisi niin ihanaa olla sellainen seesteinen ihminen, mutta kun tuntuu, että tavoitteeseen on niin pitkä matka ( tai sitten kuten sanoit, ongelmat ovat liian syvällä), että aloittamiskynnyskin tuntuu ihan hirveän korkealta. On kyllä tosi hienoa, että sinä olet rohkeasti lähtenyt ajattelemaan näitä asioita ja tekemään niille myös jotain!
VastaaPoistaMinäkin olen pelännyt meditoimisen aloittamista yksin, ja kyllä siinä varmaan joku opettaja olisi hyvä olla. Ainakin oppisi asiat "oikein". Minä pelkään meneväni johonkin "transsiin". :-D