Mielen kellot soi(vat) - meditaatio ja mielenrauhan toivomus

Minulla oli sivullani kysely, johon muutama innokas oli käynyt vastaamassa. Kiitos teille, sain selville, että teillä muillakin on paljon stressiä elämässä, jopa päivittäin. Minua tieto lohdutti mutta samalla myös jaan tuskanne. En soisi kenenkään käyttävän päivittäistä energiaansa stressailemiseen, jolla on lähinnä ikäviä vaikutuksia mieleen, oloon ja terveyteen, varsinkin pitkällä aikavälillä. Kukaan viidestä (5) vastaajasta ei ollut sitä mieltä, että osaisi (vielä) elää ilman stressiä. Siinäpä olisi taito, jonka minä ainakin haluaisin oppia - sillä tiellä ollaan!

MEDITAATIOSTA - ELI MITÄ SE ON?

Olen aiemmin maininnut meditaation tässä jutussa. Pääpiirteissäni tarkoitukseni on selättää stressi: vähentää stressailua ja stressitilanteita, hallita paremmin omaa suhtautumista ja fyysisiä stressireaktioita kehossa. Tähän avukseni  otan meditaation, johon ainakin aluksi perehdyn Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusopas (1999) -kirjan siivin (ks. kuva). Tässä kohtaa taitaa olla hyvä selventää, mitä tarkoitan meditaatiolla, koska sanana se voi herättää ihmisestä riippuen hyvin erilaisia mielikuvia ja ennakkoluuloja, niin hyvässä kuin pahassa.

On olemassa monenlaisia meditaatiomenetelmiä: Meditaatioon voi liittyä rituaaleja, rukouksia, mantroja, ääniä ja musiikkia. Meditaatiolla voidaan tarkoittaa myös kävelemistä maaseudulla, urheilua tai muuta vapaa-ajan harrastetta (mm. kylpeminen, saunominen). Nämä kaikki voivat toimia meditaation muotona, jos MIELI ON OIKEALLA TAVALLA MUKANA. On ihan eri asia rentoutua täysin tietoisena ja keskittyneenä itse rentoutumiseen kuin vain maaten lattialla suunnitellen huomista aikataulua tai katsellen sohvalla televisiota.

Syventyminen omiin ajatuksiin voi johtaa meditatiiviseen mielentilaan. Meditaatiossa on kyse tietoisesta halusta ja pyrkimyksestä rauhoittaa mieli. Ihminen  haluaa katsoa sisäänpäin, omaan sisimpäänsä - ei niinkään ulospäin muuhun maailmaan. Meditaatiota voi harjoittaa yhtä hyvin aktiviteettina kuin mielentilana. Tällöin keho rauhoitetaan ja mieli vapautetaan. Alussa tämä voi vaatia paljonkin ponnistelua ja harjoittelua, koska länsimaissa hiljentymisen opetteleminen on aivan yhtä vaikeaa ja outoa kuin uuden liikeradan opetteleminen.

Meditaatio on holistinen (kokonaisvaltainen) menetelmä, joka siis ottaa ihmisen huomioon kokonaisuutena (keho + mieli = enemmän kuin osiensa summa). Kääntämällä katseen sisäänpäin pääsee käsiksi syvimpiin ajatuksiin ja tunteisiin. Pystyt kontrolloimaan omaa persoonallisuuttasi paremmin ja parantamaan elämän laatua. Tietoisuuden kasvaessa aistimukset muuttuvat elävämmiksi, keskittymiskyky paranee ja luovuus kasvaa. Alat luottaa omaan harkintakykyyn etkä ole enää riippuvainen toisten mielipiteistä: sinulle riittää, että hyväksyt itse itsesi. Tämä auttaa selviytymään paremmin jokapäiväisen elämän paineista ja pystyt sopeutumaan uusiin tilanteisiin nopeammin. Sekä henkinen että fyysinenkin hyvinvointi lisääntyy, kerrotaan rentoutusoppaassa.

HYÖDYT. Meditointi lievittää jännitystä ja stressiä ja myöhemmässä vaiheessa voi suojella stressioireilta, kuten korkealta verenpaineelta, migreeniltä ja unettomuudelta. Säännölliset harjoitukset voivat viedä askeleen pidemmälle. Tunnet ehkä tarvetta tuulettaa vanhoja tapoja ja tottumuksia ja haluat muuttaa itseäsi esim. kärsivällisemmäksi ja suvaitsevaisemmaksi ihmiseksi. Näet selkeämmin itsesi, arvosi, ihmissuhteesi ja koko maailman ympärilläsi. Kuulostaako hyvältä? Tämän vuoksi meditointia kuvaillaan kokonaisvaltaiseksi menetelmäksi, koska sen tarkoitus ei ole keskittyä vain yhteen puoleen kerrallaan - vaan menetelmänä huomioi koko ihmisen!

Meditaatio on keskittymisharjoite, jolla pyritään rentouttamaan mieli ja saavuttamaan sellainen tietoisuuden tila, jossa mieli on vapaa ajatuksista ja huolista. Se siis auttaa meitä vapautumaan jokapäiväisen elämän rutiineista ja huolien taakasta. Voit myös vilkaista, mitä Wikipedia tietää kertoa meditaatiosta. Perinteisesti meditaatio käsitteenä liitetään idän uskontoihin ja traditioihin, mutta minun lähdeteoksessani on selvästi länsimainen pohjavire käsitellä asiaa. Helpointa lienee aloittaa selkeän oppaan (kirja tai ihminen) avulla. Henkilökohtaisesti minua meditoinnissa kiinnostaa se kaikki hyvä, mitä se voi tuoda omaan elämään ja vointiin. Olen lukenut ja kuullut siitä niin paljon hyvää, että olen alkanut todella uskoa, että tässä on menetelmä, jonka avulla elämästäni tulee ihanampaa ja terveempää.  

Tässä on vanha Hesarin juttu meditoinnin hyödyistä, jos vaikka mietityttää, mitä kaikkea hyvää sen avulla voi omaan elämäänsä tuoda:

Mietiskely lisäsi onnellisuutta, tyytyväisyyttä ja ulospäin suuntautuneisuutta, mutta vähensi neuroottisuutta ja materialistisuutta.

Alla on harjoitus, joka johdattelee tietoista mielen rauhoittamista eli meditointia kohti.

HARJOITUS:
Makaa lattialla jalat irti toisistaan. Polvet ja lantio ovat täysin rentoina. Ojenna käsivarret sivuille ja anna pään levätä lattiaa vasten. Makaa tässä asennossa hetken aikaa ja kokeile, pystytkö pitämään kehosi täysin liikkumatta ilman, että alat jännittyä. Yritä olla liikkumatta kolme minuuttia. Jos huomaat, että alat jännittää tai kehosi alkaa liikehtiä levottomasti, lopeta harjoitus ja yritä myöhemmin uudelleen. Harjoittelun myötä pystyt vähitellen olemaan liikkumatta yhä kauemmin. 

Kehon ja mielen hyvinvointia ammennan mm. näistä kirjoista.

MIELENRAUHAAN - ELI SINNE JA TAKAISIN

Jos kamppailet kroonisten kipujen kanssa, kuten minä, suosittelen lämpimästi Antti Heikkilän kirjaa Siunattu kipu (ks. yllä). Heikkilän kirjasta lisää pääset lukemaan aiemmasta postauksestani. Omasta mielestäni elämässä pahinta on epävarmuus, tietämättömyys ja odottaminen, liittyy se sitten terveydentilaan tai muuhun ongelmatilanteeseen. Kun joku sitten kykenee antamaan nimen ja selityksen sille tuntemattomalle ongelmavyyhdille, jonka kanssa on paininut pitkään vailla kunnollista ymmärrystä asiantuntijoilta tai kanssaihmisiltä, sitä saa jonkinlaisen mielenrauhan asian suhteen! Sitä, kun oli alkanut kuvitella kaikenlaista, että on pahasti sairas... tai hullu... tai mikä pahinta: keksinyt aivan kaiken! Heikkilän kirjasta olen saanut enemmän hyödyllistä tietoa kroonisista kivuista kuin kaikilta muilta lääkäreiltä, hoitajilta ja verkon tietolähteistä yhteensä. Se, jos mikä, luo toivoa, ja toivoahan ihminen tarvitsee - kattavan selityksen lisäksi - kokeakseen, että elämä on arvokasta!

Mietin usein, että mielenrauha on ehkä arvokkain ominaisuus ja omaisuus, mitä ihmisellä voi olla vaalittavana. Kun kaikki on kohdillaan oman mielen kanssa, voi keskittyä olennaiseen eli oman elämän elämiseen. Kun ymmärtää oman rajallisuutensa, sen hyvin rajallisen elinajan, mikä meillä jokaisella on käytettävissä, selkiytyy kummasti se kuva mielessä, mitä elämältä todellisuudessa haluaa ja mikä on juuri minulle olennaista (ei muille, naapurin tädille, sukulaisille tai yhteiskunnalle). Riittää, että on tyytäväinen siihen, mitä itsellä on. Kun on tietoinen omasta sisimmästään, niin sitä kautta on mahdollista jakaa myös paljon ulospäin: tekemisissään ja muille ihmisille. Mikä olisikaan sen parempi sisältö elämälle?    

Onko sinulla vastaavanlaisia ajatuksia tai kokemuksia?

Stressitulos II: Apua, migreeni!

Stressitesti II vahvisti epäilyni, että sisälläni on jättimäinen stressimöykky, joka herää eloon huomattuani uusia velvoitteita näköpiirissä. Se on opetettu niin hyvin hommaansa, että nykyään se hoitaa stressaamisen ilman minun lupaanikin. Joskus saatan tajuta vasta monen päivän päästä, että olen stressannut jotakin hommaa monta päivää, vaikka olisin puuhaillut ja ajatellut aivan muuta sekä ollut muutenkin suhteellisen hyvällä mielellä. Yhtenä päivänä sitten huomaa, että sisuskaluja on monta päivää jo painanut huoli ja murhe. Minä kutsun sitä tunnetilaa ahdistukseksi, koska terminä se on kuvaavampi, mutta yhtälailla voisin puhua negatiivisesta stressistä. 

Olen jännittynyt, joskus valvon yöllä ja mielessä pyörivät (mitkäs muutkaan kuin) seuraavan päivän tekemiset. Syön epäterveellisemmin kuin haluaisin, koska "aina ei jaksa" käyttää aikaa ruoan hankkimiseen, tekemiseen ja syömiseen tai yksinkertaisesti rahat vain ovat niin tiukilla. Eniten ongelmaa tuottaa säännöllinen syöminen. Ei kuulosta kovin vaikealta, eihän? Usein unohdun tekemään jotakin ja pitkitän syömisajankohtaa, kunnes äkkiä huomaan, että on sudennälkä eikä mikään ruokamäärä enää lopulta tyydytä. Tämä on varmasti haaste, jonka selättäminen on aivan helpoimmasta päästä, onneksi!

Teen myös montaa juttua kerralla ja sitten ihmettelen, kuinka kummassa en ole saanut tehtyä tänään "yhtikäs mitään". Yksi työ kerrallaan on aika hyvä vinkki, ainakin jos yksikin tekeillä olevista jutuista on haastava. Kokeilen tästä lähin keskittyä ainakin opiskelutehtäviin kunnolla. Toisaalta vapaalla on ihan kivakin välillä kuunnella musiikkia, tehdä ruokaa, lukea uutissivustoja ja näpräillä puhelinta samaan aikaan. Ai niin, tämänkö takia ruoka palaa välillä pohjaan?

Moneen muuhunkin kohtaan tuli omalta osaltani vastaukseksi "kyllä". Varsinkin tuo kohta "kärsitkö toistuvista päänsäryistä?" on aivan ongelmieni ydinaluetta ja yksi tärkeimmistä elämäni haasteista:

Kyllä, lääkkeet on keksitty. Kyllä, ne eivät aina auta. Kyllä, pelkään että joudun siirtymään aina vain vahvempiin kunnes mitään ei ole enää tehtävissä. Kyllä, en haluaisi syödä niitä. Kyllä, olen kiertänyt lääkäreillä. Kyllä, olen kokeillut "vaihtoehtohoitoja". Kyllä, olen jumpannut. Kyllä, olen kuullut kymmeniä kertoja, että migreeniin ei ole parannuskeinoa. Kaikki muu kuulemma paranee jumpalla...  

Kyllä, aion laittaa itse oman elämäni kuntoon. Toisten avustuksella. =)  

Stressitesti II: Vaikutukset?

Nyt on luvassa jatkoa aiemmalle stressitestille, joka käsitteli stressialttiutta. Testi on kätköissä tämän linkin takana. Seuraavaksi siirrytään askel eteenpäin ja mietitään, miten stressitilanteet vaikuttavat sinuun ja minuun. Vastaillaan kysymyksiin, katsotaan tulokset ja laitetaan mietintämyssyt päähän! 

1) Oletko jännittynyt? Ovatko hartiasi ja niskasi kiereät ja jäykät? (kyllä/ei)
2) Makaatko yöllä hereillä murehtien ja suunnitellen seuraavaa päivää? (kyllä/ei)

3) Tupakoitko tai juotko normaalia enemmän? (kyllä/ei)
4) Syötkö vähemmän tai epäterveellisemmin kuin ennen? (kyllä/ei)
5) Tunnetko syyllisyyttä, jos rentoudut tai et tee mitään? (kyllä/ei)

6) Aloitatko seuraavan työn ennen kuin olet saanut edellisen valmiiksi? (kyllä/ei)
7) Kuivuuko suusi tai hikoilevatko kätesi? (kyllä/ei)

8) Tiuskitko ihmisille esimerkiksi kaupassa? (kyllä/ei)
9) Onko sinulla tunne, että sinulla on liikaa velvollisuuksia? (kyllä/ei)
10) Tunnetko itsesi turhautuneeksi ja muiden pettämäksi? (kyllä/ei)

11) Soivatko korvasi tai kuuletko muita ääniä? (kyllä/ei)
12) Sairastutko helposti tartuntatauteihin? (kyllä/ei)

13) Onko sinusta vaikea ajatella ja ratkaista ongelmia? (kyllä/ei)
14) Kärsitkö toistuvista päänsäryistä tai muista fyysisistä oireista? (kyllä/ei)
15) Saako pieni ja vähäpätöinen vastoinkäyminen koko elämäsi romahtamaan? (kyllä/ei)

Jos vastasit yli puoleen kysymyksistä "kyllä", opettele purkamaan stressiä kirjan ohjeiden avulla. Ohjeita on tulossa tänne bloginkin puolelle sitä mukaan, kun olen kartuttanut tilanteen ja tehnyt harjoituksia. Kokeillaan vaikka yhdessä, mistä löytyy apua stressinhallintaan ja mistä ei! Omia hyväksi koettuja vinkkejäkin saa jakaa!  

Tämäkin testi on peräisin Chrissie Gallagher-Mundyn oppaasta Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusopas (1999). Suosittelen!  

Päivän ajatus IV

Minkä neuvon antaisin itselleni, jos "iltaminä" voisi antaa ohjeen "aamuminälle" tänään? Koska olin melko saamaton tänään, en tahtoisi saman toistuvan viikkotolkulla. Varsinkin koska tunnen itseni ja tapani tehdä samoja mokia aina uudestaan ja uudestaan oppimatta niistä mitään, haluan tarttua ongelmakäyttäytymiseeni nyt.
Kuuntele itseäsi ja toimi sen mukaan! Pidä tauko, jos ei suju.
En suonut itselleni kunnollista taukoa, joka veisi ajatukset muihin asioihin. En syönyt tarpeeksi. Jätin ulkoilut väliin.Tein kaikki klassiset virheet heti alkuunsa vain siksi, että saisin mahdollisimman pian työn alta pois. Strategiani kostautui heti eikä palkinnoksi jäänyt kuin apea mieli, kasaantuvia paineita ja syyllisyys tekemättömästä hommasta, joka ei edelleenkään ole valmis. Jos monen tunninkaan jälkeen heräämisestä uupumus ei ole hellittänyt (kuten minulla tänään), on ehkä syytä tarttua päivän ensimmäisen ongelman ratkaisuun. Sitten kun oma olotila on kohentunut, on helppo tarttua toimeen, vaikka vastassa olisi millainen "peto" tahansa!

Stressitulos: Liian läheinen suhde

Kyllä, kyllä ja kyllä. Olen viimeinkin päässyt vaiheeseen, jossa kykenen myöntämään, että stressaaminen on ongelmavyyhtini aivan ydintä. Tiedän "ihan sata varmasti", ettei minkään muun elämän osa-alueen muuttaminen tuo riittävää parannusta elämääni, ellen opi elämään stressaamatta - mutta miten ihmeessä sen oppisin? Erinäisiä rentoutumiseen liittyviä harjoituksia olen testaillut, mutta silti jostakin aina kiiskastaa. Olen huomannut, minkälaiset toimintamallit aiheuttavat stressiä, ja välillä toisinkin päin. Jakelen itselleni hyviä neuvoja, mutten läheskään aina tajua noudattaa niitä. Tai muista. Tai halua.

Ymmärrän toisaalta, että prosessi vie aikaa. Ei riitä, että kerran tajuaa kiinnittää huomiota stressiin tai päättää, että "se on loppu nyt". Prosessi on hyvin monivaiheinen. Välillä sitä oppiii ja välillä mokaa, ja kun on viimeinkin oppinut välttämään stressiä yhdessä paikassa, niin sitten sitä ilmaantuu toiseen paikkaan, hankalaa! Testin mukaan olen hyvin stressialtis (edelleen), vaikka olen edennyt jo usean harppauksen aivan lähtöpisteestä. Muutokset ovat suhteellisen hitaita, tai sitten sitä on itse vielä niin kärsimätön. Veikkaan jälkimmäistä.

Toivon, että oppisin hallitsemaan stressiä ja kääntämään sen positiiviseksi voimaksi. En aio pelkästään toivoa vaan myös toteuttaaa toiveeni, miten kauan se sitten viekään aikaa. Haluan ymmärtää kokemuksen tasolla sen, että stressi on valintakysymys ja kokonaan minussa itsessäni. Suhtautumistaan voi muuttaa, elämäänsä voi kehittää paremmaksi, mutta muihin ihmisiin ja ulkoiseen maailmaan voi vaikuttaa paljon vähemmässä määrin.  

Jos testi jäi välistä, sinne pääset TÄSTÄ.

Stressitesti: Oma suhteesi stressiin?

Stressiä ilmassa? Kartoita omaa tilannettasi näiden muutamien helppojen kysymysten avulla. Ehkä ne avaavat uusia näkökulmia monitahoisen stressikimpun avaamiseksi.

Stressi ei tarkoita pelkästään elämässä vastaan tulevia paineita vaan myös sitä, miten reagoit näihin tilanteisiin. Vastaa alla oleviin kysymyksiin ja arvioi oma stressialttiutesi.

1) Nukutko katkonaisesti? (kyllä/ei)
2) Pureskeletko kynsiäsi tai onko sinulla muita hermostumisen merkkejä?
(kyllä/ei)

3) Haluatko saada julkista tunnustusta työstäsi? (kyllä/ei)
4) Itketkö usein tai tunnetko usein halua itkeä? (kyllä/ei)
5) Onko sinun vaikea tehdä päätöksiä? (kyllä/ei)

6) Onko sinulla usein tunne, ettet selviydy kaikista vaatimuksista? (kyllä/ei)
7) Oletko jatkuvasti ärtyinen ja tiuskit läheisillesi? (kyllä/ei)

8) Tunnetko itsesi epäonnistuneeksi? (kyllä/ei)
9) Onko sinulla huolestuttavia ajatuksia tai fantasioita? (kyllä/ei)
10) Murehditko epäolennaisia asioita? (kyllä/ei)

11) Suututko helposti ihmisiin ja tilanteisiin? (kyllä/ei)
12) Suhtaudutko kärsimättömästi viivytyksiin? (kyllä/ei)

13) Suhtaudutko itseesi kielteisesti? (kyllä/ei)
14) Oletko tyytymätön itseesi tai elämääsi? (kyllä/ei)
15) Tunnetko itsesi pahoinvoivaksi, heikoksi tai hikoiletko ilman erityistä syytä? (kyllä/ei)

Jos vastasit useimpiin kysymyksiin "kyllä", sinun kannattaa kokeilla rentoutusharjoituksia ja opetella jokin rentoutumistekniikka kunnolla. Vaikka useimmat edellä olevat kysymykset liittyivätkin persoonaasi, voit tietoisesti muuttaa omia reaktioitasi stressitilanteissa. 

Testi on Chrissie Gallagher-Mundyn kirjasta Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusopas.

Stressipallo pyörähtää

Äs-tee-är-ee-äs-äs-ii(!) Se, se on! Iso möykky elämässäni, joka ei ota laantuakseen eikä päästä otteestaan, vaikka olen parantunut suhtautumista moniin asioihin - itseeni, muihin, tekemisiini... varsinkin itseeni! Kun se ottaa ohjat elämässäni, pyllähdän auttamattomasti taaksepäin ja tuntuu, että kaikki yksinkertaisetkin toimenpiteet muuttuvat vuoren korkuisiksi! Mieli ja keho kieltäytyvät tottelemasta: lopulta olen zombie, joka koettaa hoitaa tehtävät viimeisillä voimillaan ja palaa kotiin lepäämään päiväksi tai useammaksi. 

Stressi on kipakka vastus ja vitsaus, jonka negatiiviset terveysvaikutukset yleisesti tiedetään. Voi jopa olla, että stressin vaikutus vointiin ja sairauksien kehittymiseen on vielä virallisia käsityksiäkin suurempi (mm. immuniteetti, kiputilat, mielenterveys jne.). Kuinka moni sitten pyrkii aktiivisesti välttämään stressaamista, samalla tavalla kuin vaikkapa roskaruoan päivittäistä mättämistä? Niinpä niin, stressi on ikään kuin lieveilmiö, joka on kiinteä osa elämäntyyliä nykyään. Eihän sitä voi välttää, kun on koko ajan kaikkea: töitä ja opiskelua ja tapaamisia ja siivousta ja kaupassa käyntiä ja deadlineja ja harrastuksia ja syömisiä ja aikaisia aamuja ja lisää kaupassa käyntiä... Miten muka voisi elää stressitöntä elämää?

Hetkinen, tähän kohtaan pysähdys ja henkäys. Mitä stressillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan? Kaikkihan tietävät, mitä on stressi, mutta joskus asian kääntäminen ja vääntäminen rautalangasta helpottaa ymmärtämään, mistä kaikesta sitä oikeastaan puhuu. Stressillä viitataan kahteen asiaan: jokapäiväisessä elämässä kohtaamiimme haasteisiin sekä tapaan selviytyä näistä tilanteista. Oleellista on, onko meillä tarpeeksi voimia selviytyä näistä tilanteista. Se, miten reagoimme vastaan tuleviin haasteisiin määrää sen, onko stressin vaikutus kielteinen vai myönteinen. Jos haaste on liian suuri, tilanne aiheuttaa epätasapainon vaatimusten ja omien voimavarojen välille. Tästä syntyy ahdistus, joka johtaa stressioireisiin.  

Miten ihmeessä tämän epätasapainon tilan voisi välttää tai kääntää eduksi? Otetaan esimerkiksi vaikka kirjoitusstressi, joka minulla aikoinaan oli pahanlaatuinen: 

Tässä tapauksessa kohtaamani haaste on saamani kirjoitustehtävä. Koska minulla on korkeat vaatimukset itseni suhteen, haluan, että suoriudun hyvin. Tunnen, että tehtävä on vaikea ja lannistuin jo pelkästä ajatuksesta, etten onnistu tavoitteideni mukaisesti. Stressin vaikutus on tällöin todella negatiivinen: se ei puske minua eteenpäin kirjoittamaan vaan lannistaa, koska tunnen, etten selviä hommasta riittävän hyvin. Vaatimusten ja omien voimien välillä on epätasapaino, joka johtaa ahdistuneisuuteen. Ahdistus ja stressin oireet haittaavat kirjoitusprosessia, joka epäonnistuu ennen kaikkea siitä syystä, että kaikki voimani ovat menneet stressaamiseen. Silmät ristissä saan kirjoitettua tehtävän valmiiksi ja palautan keskinkertaisen työn suru puserossa.

Kirjoitusstressin olen osittain jo selättänyt, siksi sen ottaminen esimerkiksi oli helppoa. Kirjoittamisessa itsekriittisyys on vain syytä unohtaa ja korjata mahdolliset virheet ja silmiinpistävät korniudet vasta lopuksi, jos intoa vielä riittää. Olen jopa oppinut nauttimaan ns. pakollisista kirjoitustehtävistä, koska niissä voi aina antaa itsestään jotakin - oli tehtävä kuinka kuiva tahansa. Kaiken kaikkiaan kirjoittamisessa minä itse olen ollut se suurin vaatimusten asettaja kaikessa täydellisyyden tavoittelussani, mikä on varsin ironisesti syönyt juuri sitä sisällön laatua, jossa olen pyrkinyt erinomaiseen lopputulokseen. Aivan pähkähullua!   

Stressiä aiheuttaa (elämän kannalta) moni kirjoittamista keskeisempi asia, joten en voi kuin salaa toivoa, että pieni analyysi selkeyttäisi näitäkin asioita ja nostaisi esiin uusia puolia näiden ratkaisemiseksi. Miten on rahan ja terveyden aiheuttaman stressin laita? Työstressi, opiskelustressi? Löytyykö kaikkiin ratkaisu??

Inspiraatiota ja tietoa stressistä olen hakenut mm. Chrissie Gallagher-Mundyn kirjasta Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusopas (1999).

Kun ilta tullut on

Lokakuun pimeät illat, jos mitkä, rauhoittavat mielen kaikesta ylimääräisestä. Niille on tarvetta, koska näin lokakuun puolessa välissä viimeinenkin aivosolu alkaa tajuta, että lämpimät päivät eivät tule enää takaisin. Kyllä, kesä on takana, lämpö on takana, unelmat ovat takana - vai kuinka?  

Syksyssä sinänsä ei ole mitään vikaan. On kaunista, tunnelmallista ja lämmintä, jos muistaa pitää tarpeeksi monta kerrosta vaatteita päällekkäin! Mielekästä tekemistä ja iloisia asioitakin riitää, mutta silti jokin kiikastaa. "Olisipa vielä kesä", haikailen, vaikken edes ole varsinainen kesäihminen (en grillaile itseäni auringossa tai ryntää ulos jokaisena aurinkoisena hetkenä). 

Aurinkoa syön purkista, mutta kysymys kuuluu: rittääkö se? Kyse ei ehkä ole auringon puutteesta vaan kaikesta, mikä liittyy kesään. Kesän puute onkin jo paljon suurempi asiakimppu, jota kaipaan. Kesäaikaan kuuluu esim. valoisuus ulkona ja mielessä, eloisuutta sisimmässä ja kanssaihmisissä, lämpö (mm. lihakset rentoutuvat helposti), tietty suunnittelemattomuus ja vapauden tunne, koska ulkona voi viettää päivät tai yöt ilman suurempia ennakkosuunnitelmia. Ilmasto on sopiva (ainakin minun) iholleni ja hiuksilleni, jotka reagoivat heti, kun lämpötila alkaa laskea syyskuussa. Kesään liittyy vahvasti ulkona oleskelu, monet menot ja jatkuvat tapahtumat, joissa halutessaan voi piipahtaa, mikäli siltä tuntuu. Liikunnalle ei tarvitse järjestää erikseen aikaa ja paikkaa, koska se on muutenkin luonteva osa elämää, esimerkiksi pyöräilyn tai uinnin merkeissä. Asiat sujuvat helpommin, on kenties lomaakin ja mieli rentoutuu kuin itsestään. 

Mitä minun (ja vastaavassa tilanteessa olevien) kannattaisi tehdä, kun suklaasta on tullut osa päivittäistä ruokavaliota ja kivojen asioidenkin tekeminen tuottaa ajoittain vaikeuksia? Voisi olla ideaa liittää hitusen kesää tähän vuodenaikaan. Valoa, lämpöä ja intoa kannattaa tavoitella! Valoa voisi lisätä ulkoilemalla valoisaan aikaan (mikäli mahdollista), sulkemalla verhot tiiviisti ja sytyttämällä kaikki asunnon lamput iltaisin. Kuulisin mielelläni, jos jollakin on kokemusta kirkasvalolampuista!   

Ajatus tulevasta pitkästä talvikaudesta huolettaa. Valo tunnelin päässä on haalistunut. Millä tavoin sinä (toinen siellä netin ääressä) nautit elämästä iltojen pimentyessä, pitkän talven ajan? Ajatukseni karkaavat tuon tuostakin haaveilemaan elämästä aivan toisella puolella maailmaa, mutta miten kykenisi nauttimaan elämästä tässä ja nyt. Ymmärrän yhä enemmän, miksi monet suomalaiset pakenevat ulkomaille syys-, joulu- ja talvilomillaan. Ehkä minäkin vielä lähden, kun saan asiat järjestykseen ja ennen kaikkea: matkakassan kokoon. 

Huolimatta tietystä alakulosta, joka liittyy pimeyteen, pidän kuitenkin siihen liittyvästä tunnelmasta. Ilta- ja yöaika on tunnetusti otollista aikaa käyttää omaa mielikuvitusta, kirjoittaa, maalata, valokuvata jne. Ajoittaiseen (opiskelu)stressiin olen keksinyt ratkaisuksi kävelyretket lähiympäristössä - ja kamera on tietysti ollut mukana! Tähtikuvioiden bongailu ja jutustelu ulkosalla on mieluisaa puuhaa saada ajatukset pois keskeneräisistä töistä. Vaikka tykkään paljon pimeästä, tuntuu siltä, ettei se yksinään riitä. Elääkseni tasapainoisesti tarvitsen enemmän valoa.   

Mitä tekisin, kun pää särkee?

Olin ajatellut viettää lauantaita mahdollisimman mukavissa merkeissä kotona kunnolla rentoutuen. Kun aamulla avasin silmäni, tajusin kuitenkin todellisen tilanteen. Paha päänsärky oli tuloillaan, aivoni olivat sumun peitossa ja päässäni painetta: olo oli siis yhtä pirteä kuin arkusta nousseella (ja aivotoiminta suunnilleen samaa luokkaa).

Päivän aikana tein muutamia hengitysharjoituksia ikkunan ääressä, harjoitin tietoista palleahengitystä ja join monta kuppia teetä. Olinhan kuullut, että kivulle ei saa antaa valtaa, joten yritin ikään kuin etäännyttää itseni kauemmas ja miettiä, mikä on kivun viesti. Piristyin sen verran, että päätin unohtaa pahenevan pääkivun ja lueskella satunnaisia kirjoja hyllystä. Uuteen runokirjaan olisin mielelläni tutustunut, mutta hyllyssä olivat vain ne muutamat tutut vuosien takaa. Päätin kaivaa Antti Heikkilän teoksen Siunattu kipu paperipinon alta.

Suosittelen Heikkilän kirjaa erityisesti kipujen kanssa painiskeleville. Kirja tarjoaa lääketieteeseen kokonaan toisenlaisen näkökulman, joka kulkee nimellä holistinen eli kokonaisvaltainen lääketiede. Kirja painottuu kivun olemuksen luonnehtimiseen ja kivunhoitoon, ja Heikkilä antaa runsaasti esimerkkejä erityisesti selkäkipuun liittyen. Kirjan suurinta antia on joka tapauksessa kokonaisvaltainen ihmiskäsitys, jonka idea kaikessa yksinkertaisuudessaan piilee siinä, että ihminen on enemmän kuin osiensa summa. Siunattu kipu tarjoaa paljon mielenkiintoista tietoa psykosomatiikkaan liittyen, mielen ja ruumiin suhteesta, kipujen syntymekanismeista ja tietysti hoidosta. Perinteinen lääketiede saa osakseen kritiikkiä painokkain kirjaimin.

Heikkilä jakaa kivun kahteen luokkaan: psykosomaattiseen kipuun (arkipäivän tavallisin kipu) sekä kudostuhoon (haava, luunmurtuma, tulehdus jne.). Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos kipu jatkuu yli neljä viikkoa, se on psykosomaattista, paitsi jos kudostuho jatkuu edelleen tulehduksen tai esimerkiksi syövän takia. Heikkilän mukaan suuri osa kroonisista (vuosia kestäneistä) kivuista on psykosomaattista ja hoidon pitäisi kohdistua kivun syyhyn! Toisin sanoen kipu on oire jostakin muusta, joten kivun lääkitseminen pois ei vie syytä pois.

Kipupotilailla autonominen tasapaino helpottaa ja poistaa kipuja. Pallea on lihas, jota ohjaa niin autonominen kuin tahdonalainenkin hermosto. Heikkilän mukaan pallea on ainoa pinta, jonka kautta voi tietoisesti päästä yhteyteen tiedostamattoman ja sen säätelymekanismien kanssa. On hengitettävä rauhallisesti pelkästään pallealla. Hengitys on ainoa tietoinen tapa synkronoida sympaattinen ja parasympaattinen hermosto keskenään. Sympaattinen hermosto aktivoituu sisäänhengityksessä ja parasympaattinen vastaavasti uloshengityksessä.

Perinteisessä (hatha)joogassa sisään- ja uloshengitys ovat yhtä pitkiä, tasaisia ja rauhallisia. Kuitenkin kipupotilaan kannattaa muuttaa sisään- ja uloshengityksen suhdetta, koska hänen sympaattisen hermostonsa toiminta on korostunut. Autonomisen hermoston tasapaino on oleellista tervehtymisen kannalta, joten hyvä keino stimuloida parasympaattista hermostoa on pidentää uloshengitystä (vastaavasti sisäänhengitys stimuloi sympaattista hermostoa). Kannattaa kokeilla hengitystä 1:2. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että...

1) sisään hengittäessä laskee mielessään kolmeen
2) ulos hengittäessä laskee mielessään kuuteen

Huokaileminen (jännityksen lauettua) on varsin kuvaava esimerkki hengityksestä "yhden suhde kahteen" eli lyhyt henkäys sisään ja pitkä ulos. Henkilökohtaisesti en pidä lukua numeroista, kun hengitän sisään ja ulos, koska se vaikeuttaa rentoutumista (ja siitähän tässä pohjimmiltaan on kyse!). On hyvä kuitenkin tietää, minkälaisesta aikojen suhteesta puhutaan, ja jotakuta toista voi tietysti auttaa numeroiden laskeminen.

On ihmeellistä, miten hengitysrytmin muutos voi vaikuttaa vaivoihin! Jos kiputuntemukset tuntuvat kehon oikealla puolella, hengitys "kahden suhde yhteen" auttaa, mutta jos kipu onkin vasemmalla puolella, vastaavasti avun tuo "yhden suhde kahteen"! Omat päänsärkyongelmani ovat 98-prosenttisesti vasemmalla puolella, joten tiedän, mikä voisi tuoda avun. Aion tästä lähin keskittyä enenevässä määrin pitkiin uloshengityksiin nenää ja palleaa apuna käyttäen.

Hengittäminen kuulostaa varmasti helpolta paperilla, vaikka ei sitä alkuunkaan ole. Se vaatii keskittymiskykyä ja todennäköisesti useita harjoittelukertoja ennen kuin alkaa sujua luontevasti. Toisaalta se on palkitsevaa, kun huomaa vointinsa paranevan. Mitä ennemmän saa onnistumisen kokemuksia, sitä enemmän tietysti harjoittelukin innostaa.


"Hengitystä kannattaa harjoittella, sillä siitä on apua moneen eri ongelmaan. Oikea hengitys tekee ihmeitä, ja ihmeitä ei tapahdu ilman hengitystä", painottaa Heikkiläkin.

Palaan takaisin vielä itseeni ja särkyyni. Rupesin lukemaan Heikkilän tekstiä entistä huolellisemmin ja pohdiskelemaan sen sisältöä. Vaikka ennenkin olen koettanut harjoittaa 1:2-hengitystä, tulokset ovat vaihdelleet huonon ja harvojen onnistumisten välillä. Nyt kuitenkin oivalsin jotakin uutta! Hengityksessä (nenä-pallea) ei kannata käyttää apulihaksia lainkaan, koska tasapaino häiriintyy. Apulihakset aktivoivat sympaattisen hermoston, joka jo muutenkin on kipupotilailla aktivoitunut! Tästä voisi löytyä yksi selitys sille, miksi liikunnan harrastamisesta tuntuu olevan enemmänkin haittaa kuin hyötyä, kun keho (vasen puoli) kipuilee. Sen sijaan olen huomannut, että kun olo on ennestään jo miellyttävä, parantaa liikkuminen vointia entisestään. Näille kokemuksille on ehkä löytynyt viimeinkin selitys, mikä auttaa ymmärtämään paljonkin, mistä tässä kipukierteessä kokonaisuudessaan on kyse.

Vippaskonsti nuhanenille ja rättiväsyneille

Seuraava ohje on tarkoitettu tukkoisen nenän avaamiseksi, mutta suosittelen sitä myös väsyneiden aivosolujen virkistämiseksi. Tein harjoituksen nenän puhdistamista ajatellen, jotta nenän kautta hengittäminen sujuisi kevyemmin. Samalla huomasin, että jo muutaman minuutin harjoitus ikkunan äärellä virkistää kummasti! Tähän et tarvitse muita apuvälineitä kuin mahdollisesti nenäliinoja.

1) Avaa ikkuna ja hengitä syvään.
2) Sulje toinen sierain ja hengitä sisään (ja ulos) avonaisella sieraimella.
3) Jonkin ajan päästä vaihda sierainta ja jatka edelleen useita kertoja hengittäen vuoroin kummallakin sieraimella.
4) Jatka kunnes nenä aukeaa. Nyt olo on virkistynyt ja hengitys kulkee vapaasti!  

Lyhyt hengitystuokio ikkunan äärellä voi tosiaan saada ihmeitä aikaan. Tämä on oivallinen konsti varsinkin meille paljon sisätiloissa oleskeleville tapauksille!

Ohje on Yogi Ramaharakan teoksesta Hengittämisen taito.

Viskibassoilua ja iloisia uutisia

"Ihminen, joka yöllä hengittää suun kautta, herää aina janoisena ja kurkussa kuiva tunne. Hän rikkoo luonnonlakia vastaan ja kylvää täten sairauden siemeniä."

Hätkähdin, kun luin sanat Yogi Ramaharakan kirjasta Hengittämisen taito. Tuntuu kuin kukaan ihminen maailmassa ei olisi ikinä ymmärtänyt, miltä minusta on tuntunut elämäni useimpina aamuina. Yhtäkkiä itselleni tuntematon joogi heittää kylmää vettä päälleni ja tarjoaa ratkaisua ongelmaani. Minun on pakko lukea lisää.

Luvussa vertaillaan nenä- ja suuhengitystä. Viesti on selvä: nenän kautta saa terveyttä ja voimaa, suun kautta hengittäminen sairastuttaa. Perustelut vaikuttavat päteviltä: suu ei anna mitään suojaa hengityselimille, joten kylmä ilma, pöly ja "sairauden idut" pääsevät helposti sisään tätä kautta. Nenän puhdistuskyky on yhtä tärkeä kuin sekin, että suu voi estää kirsikankivet ja kalanruodot menemästä vatsaan.

Niinä iltoina, kun olen muistanut hengittää nenän kautta (palleahengitystä) ennen nukahtamista, olen herännyt aamulla paremmissa voimissa, levänneenä. Tuntuu, että jotakin perää näissä jutuissa todella on. Yritän myös kiinnittää enenevässä määrin huomiota hengittämiseen myös päiväsaikaa, välttäen suun kautta hengittämistä, hengityksen pidätyksiä ja muita heikentäviä tapoja.

"Villikansojen äidit tietävät enemmän, heitä johtaa sisäinen vaisto. He näyttävät vaistomaisesti huomaavan, että sieraimet ovat ne kanavat, joiden kautta ilma johdetaan keuhkoihin, ja he opettavat lastansa sulkemaan pienet huulensa ja hengittämään nenästä." 

Hengitä kukkanen!

Muistan, kun pienenä kysyin äidiltäni, miten hengitetään! Tajusin ilmeisesti vaistonvaraisesti, että jotakin hengityksessäni oli pielessä. En vain tiennyt mitä ja miksi, ja kun kerran "kaikki osaavat hengittää", niin mitäpä minä olisin voinut tehdä toisin. Onneksi nyt on toisin ja vaihtoehtoja!  

Sen lisäksi, että nenän kautta hengitys on hyvin tärkeää terveyden ja hyvinvoinnin kannalta, kirjan mukaan se on oleellinen osa myös hengittämisen taidon alkuperusteita joogassa. Kirjan suomenkielinen versio on alun perin vuodelta 1935, joten kieli on paikoitellen vanhahtavaa ja saa koomisen sävyn. Asia on silti yhä ajankohtainen.

Olkoon tämä ohjenuoranani:
"Ihmisen ei pitäisi hengittää suulla enempää kuin syödä nenällään."