Stressipallo pyörähtää

Äs-tee-är-ee-äs-äs-ii(!) Se, se on! Iso möykky elämässäni, joka ei ota laantuakseen eikä päästä otteestaan, vaikka olen parantunut suhtautumista moniin asioihin - itseeni, muihin, tekemisiini... varsinkin itseeni! Kun se ottaa ohjat elämässäni, pyllähdän auttamattomasti taaksepäin ja tuntuu, että kaikki yksinkertaisetkin toimenpiteet muuttuvat vuoren korkuisiksi! Mieli ja keho kieltäytyvät tottelemasta: lopulta olen zombie, joka koettaa hoitaa tehtävät viimeisillä voimillaan ja palaa kotiin lepäämään päiväksi tai useammaksi. 

Stressi on kipakka vastus ja vitsaus, jonka negatiiviset terveysvaikutukset yleisesti tiedetään. Voi jopa olla, että stressin vaikutus vointiin ja sairauksien kehittymiseen on vielä virallisia käsityksiäkin suurempi (mm. immuniteetti, kiputilat, mielenterveys jne.). Kuinka moni sitten pyrkii aktiivisesti välttämään stressaamista, samalla tavalla kuin vaikkapa roskaruoan päivittäistä mättämistä? Niinpä niin, stressi on ikään kuin lieveilmiö, joka on kiinteä osa elämäntyyliä nykyään. Eihän sitä voi välttää, kun on koko ajan kaikkea: töitä ja opiskelua ja tapaamisia ja siivousta ja kaupassa käyntiä ja deadlineja ja harrastuksia ja syömisiä ja aikaisia aamuja ja lisää kaupassa käyntiä... Miten muka voisi elää stressitöntä elämää?

Hetkinen, tähän kohtaan pysähdys ja henkäys. Mitä stressillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan? Kaikkihan tietävät, mitä on stressi, mutta joskus asian kääntäminen ja vääntäminen rautalangasta helpottaa ymmärtämään, mistä kaikesta sitä oikeastaan puhuu. Stressillä viitataan kahteen asiaan: jokapäiväisessä elämässä kohtaamiimme haasteisiin sekä tapaan selviytyä näistä tilanteista. Oleellista on, onko meillä tarpeeksi voimia selviytyä näistä tilanteista. Se, miten reagoimme vastaan tuleviin haasteisiin määrää sen, onko stressin vaikutus kielteinen vai myönteinen. Jos haaste on liian suuri, tilanne aiheuttaa epätasapainon vaatimusten ja omien voimavarojen välille. Tästä syntyy ahdistus, joka johtaa stressioireisiin.  

Miten ihmeessä tämän epätasapainon tilan voisi välttää tai kääntää eduksi? Otetaan esimerkiksi vaikka kirjoitusstressi, joka minulla aikoinaan oli pahanlaatuinen: 

Tässä tapauksessa kohtaamani haaste on saamani kirjoitustehtävä. Koska minulla on korkeat vaatimukset itseni suhteen, haluan, että suoriudun hyvin. Tunnen, että tehtävä on vaikea ja lannistuin jo pelkästä ajatuksesta, etten onnistu tavoitteideni mukaisesti. Stressin vaikutus on tällöin todella negatiivinen: se ei puske minua eteenpäin kirjoittamaan vaan lannistaa, koska tunnen, etten selviä hommasta riittävän hyvin. Vaatimusten ja omien voimien välillä on epätasapaino, joka johtaa ahdistuneisuuteen. Ahdistus ja stressin oireet haittaavat kirjoitusprosessia, joka epäonnistuu ennen kaikkea siitä syystä, että kaikki voimani ovat menneet stressaamiseen. Silmät ristissä saan kirjoitettua tehtävän valmiiksi ja palautan keskinkertaisen työn suru puserossa.

Kirjoitusstressin olen osittain jo selättänyt, siksi sen ottaminen esimerkiksi oli helppoa. Kirjoittamisessa itsekriittisyys on vain syytä unohtaa ja korjata mahdolliset virheet ja silmiinpistävät korniudet vasta lopuksi, jos intoa vielä riittää. Olen jopa oppinut nauttimaan ns. pakollisista kirjoitustehtävistä, koska niissä voi aina antaa itsestään jotakin - oli tehtävä kuinka kuiva tahansa. Kaiken kaikkiaan kirjoittamisessa minä itse olen ollut se suurin vaatimusten asettaja kaikessa täydellisyyden tavoittelussani, mikä on varsin ironisesti syönyt juuri sitä sisällön laatua, jossa olen pyrkinyt erinomaiseen lopputulokseen. Aivan pähkähullua!   

Stressiä aiheuttaa (elämän kannalta) moni kirjoittamista keskeisempi asia, joten en voi kuin salaa toivoa, että pieni analyysi selkeyttäisi näitäkin asioita ja nostaisi esiin uusia puolia näiden ratkaisemiseksi. Miten on rahan ja terveyden aiheuttaman stressin laita? Työstressi, opiskelustressi? Löytyykö kaikkiin ratkaisu??

Inspiraatiota ja tietoa stressistä olen hakenut mm. Chrissie Gallagher-Mundyn kirjasta Rentoutuminen - kehon ja mielen rentoutusopas (1999).