Onneksi olkoon!

Ennen kuin siirryn eteenpäin ja luon lisää pieniä projekteja (pääni menoksi ja onneksi:), on syytä katsahtaa taaksepäin ja selvittää nykyinen tilanne. Missä olen onnistunut? Ovatko kirjoitukseni olleet pelkkää sanahelinää vailla kosketusta todelliseen elämääni vai olenko todella koettanut parantaa elämäni laatua?

Melkein kaikista vahvimmin mielessä on pyörinyt kielenkäyttö, yksinkertaisesti se, millaisia ilmauksia käytämme päivittäisessä elämässä. Pessimististen sanojen välttäminen ei olekaan ollut niin vaikeaa kuin aluksi kuvittelin! Mitä enemmän olen käyttänyt kieltä positiiviseen sävyyn, sitä enemmän ajatuksetkin ovat tottuneet ilmausten käyttöön ja muotoutuneet kohti uutta optimistisempaa näkökulmaa. 

Olen luopunut pakosta lähes täysin. Pitää, täytyy ja pitäisi sen sijaan putkahtelevat välillä huomaamatta suusta. Myönnettäköön, että varsinkin kirjoittaessa on vaikeaa luopua pitää ja pitäisi -sanoista. Varsinkin kun blogini sisältö keskittyy elämän muuttamiseen, kehittymiseen ja uusien tavoitteiden luomiseen, tuntuu välillä hankalalta välttää sellaisten hyvin luontevien sanaparien käyttöä kuin "pitää tehdä" tai "pitäisi yrittää". Jos kuvitellaan, että ennen projektini alkua käytin päivittäin runsaasti suorittamiseen ohjaavia ilmauksia, on tilanne nyt marraskuun alussa aivan toinen, paljon parempi! 

Minulle on vakiintunut tapa korjata negatiiviisuuteen johtavat sanavalintani silloin, kun kirjoitan tai puhun. En tarkoita kuitenkaan sillä asenteella, että olisi kiellettyä käyttää tiettyjä sanoja. Tässä ei ole kyse itsensä syyllistämisestä - ei todellakaan! Tärkeintä on itse tajuta ja herätä siinä vaiheessa, kun oma persoona on vajoamassa pessimismin suohon. Jos tämän huomaa, on syytä onnitella itseään! Yksi vajoama on vältetty!

Toisin kuin urheilussa tai laihduttamisessa, minun tavoitteideni etenemisessä ei hyödynnetä ainakaan mitään perinteisiä mittareita! Kehittyminen on hyvin suhteellista ja uskon, että muutokset parhaiten huomaa itse. Olen onnekas, ettei minun tarvitse pudottaa esim. 20 kg:a painosta, koska tuon kaltaiset tavoitteet ovat kovin suorituskeskeisiä. Minusta niihin on vaikea suhtautua ilman kaikenlaisia "pakkoja". Minun näkökulmani elämäni muuttamiseen on kehitys jokaisella elämän akselilla. Elämän laadun olisi tarkoitus nimenomaan parantua, eikä siihen sisälly pusertamista, syyllisyyttä, epätoivoa eikä tiettyjen lukemien perässä juoksua. Onnellisuudessa on kyse ihan muusta!