Päivän ajatus IV

Minkä neuvon antaisin itselleni, jos "iltaminä" voisi antaa ohjeen "aamuminälle" tänään? Koska olin melko saamaton tänään, en tahtoisi saman toistuvan viikkotolkulla. Varsinkin koska tunnen itseni ja tapani tehdä samoja mokia aina uudestaan ja uudestaan oppimatta niistä mitään, haluan tarttua ongelmakäyttäytymiseeni nyt.
Kuuntele itseäsi ja toimi sen mukaan! Pidä tauko, jos ei suju.
En suonut itselleni kunnollista taukoa, joka veisi ajatukset muihin asioihin. En syönyt tarpeeksi. Jätin ulkoilut väliin.Tein kaikki klassiset virheet heti alkuunsa vain siksi, että saisin mahdollisimman pian työn alta pois. Strategiani kostautui heti eikä palkinnoksi jäänyt kuin apea mieli, kasaantuvia paineita ja syyllisyys tekemättömästä hommasta, joka ei edelleenkään ole valmis. Jos monen tunninkaan jälkeen heräämisestä uupumus ei ole hellittänyt (kuten minulla tänään), on ehkä syytä tarttua päivän ensimmäisen ongelman ratkaisuun. Sitten kun oma olotila on kohentunut, on helppo tarttua toimeen, vaikka vastassa olisi millainen "peto" tahansa!

Päivän ajatus III

Minulla on taakka. Ajan mittaan se on muuttunut yhä painavammaksi, lopulta niin raskaaksi, että jopa sen ajattelu voi saada päänsäryn alulle. Olen hiljentänyt asiasta muistuttavan äänen taka-alalle mielessäni mutta silti tiedän, että se siellä kytee, eikä se ole alkuunkaan hyvä tunne! Miten voi selvitä kaikkien lukemattomien, tekemättömien hommien kanssa, saada rästit ja velvoitteet hoidettua ja silti nauttia elämästä ilman raskasta murehtimista?

Tee asia kerrallaan. Aloita tärkeimmästä.

Tärkein homma on epäilemättä se, jonka tekemättä jättäminen kuormittaa eniten! Jos tehtävää on paljon, voi olla fiksua tarttua haastavimpaan hommaan ensin. Näin stressiä ei pääse muodostumaan ja alkava noidankehä on katkaistu alta aikayksikön.  

Päivän ajatus II

Nyt on tiedossa hankala haaste minulle, kenties muillekin?!! Olen viime aikoina tarkkaillut erityisen huolellisesti suhtautumistapojani ja tullut siihen tulokseen, että muutos on väistämätön! Tahdon nimittäin elää mieleistäni elämää.    

Odota aina parasta!  

Odota ja toivo - aina parasta! Älä pahinta! Pessimistinen suhtautumistapa, jos mikä, vie "mehut" elämästä lamauttaen ihmisen toiminnan, suunnitelmat ja haaveet. Onko tarvetta edes selittää tarkemmin?

Päivän ajatus

Ajatus päivässä pitää mielen kirkkaana, -ko? Tarkoitus on ajatus, tunne ja teko eli kokemus kerrallaan vaikuttaa omaan elämään positiivisella tavalla. Jokainen voi oppia ajattelemaan, tuntemaan ja kokemaan eri tavalla kuin ennen. Mielen harjoittaminen on jossakin määrin paljon haastavampaa kuin esim. kunnon kohentaminen, koska siinä joutuu kajoamaan omaan itseen, oman olemuksen ytimeen. Uskon, että ihmisinä muutumme teko kerrallaan ja jostakin kohtaa on aloitettava.
Anna itsesi rentoutua!
Päivän ajatus on minun viime päivieni projekti. Lausahdus vaikuttaa simppeliltä, mutta toteutus voi jäädä puoli tiehen, jos mielessä pyörivät päivän huolet tai sisällä velloo tyytymättömyyttä. Huomaan itsessäni positiivisen eron, kun olen jo parin päivän ajan antanut itselleni luvan rentoutua vapaahetkinä täydellisesti, sanottakoon kokonaisvaltaisesti. Minusta on alkanut vähitellen tuntua, että onnellisuus sijaitsee suurelta osin rentoutumisessa. Anna itsellesi lupa rentoutua tänään(kin) kunnolla!    

Kasva isoksi ja iloiseksi!

Kirpputorilla kierrellessäni käteeni osui kirja nimeltä Kasva isoksi ja iloiseksi. Kasvamisesta, onnesta ja mietelauseista kiinnostuneena ihmisenä kirja siirtyi luontevasti ostoskorin puolelle. Selasin kirjan läpikotaisin ja löysin kivoja lausahduksia. Minä tykkään ainakin näistä:

Mikään todella ihana ei ole koskaan myytävänä.



Älä siirrä huomiseen sitä,


mistä voit iloita


jo tänään.




Ylihuomenna on 
loppuelämäsi 
kolmas päivä.







Idea on siitä erikoinen asia,
että se toimii,
mikäli sinäkin toimit.

Kaikki helpot ongelmat on jo ratkaistu.



Ellet saa kaikkea haluamaasi,
ajattele sellaista, mitä et saa
etkä haluakaan!

Menestys on sitä, että saa mitä haluaa.
Onni on sitä, että haluaa mitä saa.

Elämään tarvitaan

siivet ja juuret,

ilot ja unelmat,

pienet ja suuret!

Optimisti erehtyy yhtä usein kuin pessimisti,
mutta hänen elämänsä on aika paljon miellyttävämpää.

Aina, kun uskaltaa rikkoa omat rajansa,
kasvaa pisaran verran.

Lepää rauhassa, pakkopulla!

Tänään täytyy lukea tenttiin, pitää siivota ja on pakko käydä kaupassakin (huokaus)... Hetkinen, kuuntele itseäsi! Kuulostaako turhan tutulta? Mistä ihmeestä minä olen oppinut puhumaan tuolla tavalla? Suomen kielen sanavarastossa riittää vaikka kuinka paljon värikkäitä sanoja ja kivoja verbejä, niin miksi ihmeessä käytän kieltä noin pessimistisesti, kuluttavalla tavalla!

Existence-blogin viime postaus, omat pohdintani kielen merkityksestä ja mm. kanssaihmisten puhetapojen havainnoiminen viime aikoina ovat saaneet minut vakuuttuneeksi, että ihmisen kieli (mitä hän käyttää) ja ihminen itse ovat kiinteästi yhtä: esim. niin että puhetapa vaikuttaa siihen, millaisia ihmisiä olemme ja miten toimimme - kuin toisinkin päin! Toisin sanoen, koska tahdon parantaa elämäni laatua, aion keskittyä siihen, millä tavalla ilmaisen itseäni, miten puhun ja mitä sanoja viljelen erityisen paljon!

Viime viikolla "kotonakotona" käydessäni kerroin luopuneeni sanoista: täytyä, pitää ja pakko! Nämä "lempisanani" ovat hiljalleen hivuttautuneet jokapäiväiseen sanavarastooni niin salakavalasti, etten ole osannut puolustautua. Mitä enemmän ajattelee listaa tekemättömistä hommista, jotka pitää tehdä, sitä enemmän näkymätön lasti painaa hartioita. Usein iloinen päivä kääntyy laskuun, kun mieleen muistuu, "mitä tänään on pakko tehdä". Kun sanat on lausuttu ääneen tai mielessä, täyttää epätoivo mielen. Miksi? Omalla kohdallani ei ainakaan siksi, että asiat itsessään olisivat kovinkaan vastenmielisiä, päinvastoin! Velvoittavat ja ahdistavat sananparret sen sijaan tekevät tehtävänsä, ja pian on noidankehä valmis! Epätoivo lisää epätoivoa, samalla tavoin kuin viha vihaa. 

Toivon, että kykenen välttämään pessimististen ilmausten (liika)käyttöä. Vaikka mieltä ei voikaan noin vain muuttaa toimimaan kokonaan toisella tavalla, voi siihen vaikuttaa ulkoapäin eri konsteilla: kielenkäyttö on yksi tapa. Tästä eteenpäin epäterveen hengitystapani lisäksi kyytiä saa myös puhevirtani: kohta se solisee iloisen kevätpuron lailla!

Jos sinulla on vinkkejä, miten käyttää kieltä elämänlaatua kohentavasti tai mitä sanoja kannattaa käyttää harkiten tai viljellä, laitahan kommenttia! Jaa vinkki meidän muiden kanssa!

"Change your thoughts and you change your world." (Norman Vincent Peale)

Onnenkarhu tietää, mistä pitää

"Mistä sinä pidät kaikista eniten maailmassa?" Risto Reipas kysyi.

"Kaikista eniten", sanoi Puh ja sitten hänen täytyi pysähtyä ajattelemaan. Sillä vaikka hunajan syöminen oli todella mukavaa, sitä ennen oli hetki, joka oli vielä parempi, mutta hän ei tiennyt, miksi sitä sanottiin. Sitten hän ajatteli, että Risto Reippaan kanssa oli hyvin mukava olla ja se, että Nasu oli lähellä, tuntui hyvältä, ja ajateltuaan kaikkea tätä hän sanoi:

"Kaikista eniten pidän siitä, kun minä ja Nasu tulemme tapaamaan sinua ja sinä sanot: 'Ottaisitko jotain pientä?' ja minä sanon: 'Jotain pientä voisimme varmaan ottaa, vai mitä Nasu?' Ja ulkona on hyräilevä päivä ja linnut laulavat." 

NALLE PUH RAKENTAA TALON

Puh on suurisydäminen mutta hieman yksinkertainen karhu, jolla on elämänasenne kohdillaan. Mitä voisimmekaan oppia satukarhun suhtautumisesta elämään?