Viskibassoilua ja iloisia uutisia

"Ihminen, joka yöllä hengittää suun kautta, herää aina janoisena ja kurkussa kuiva tunne. Hän rikkoo luonnonlakia vastaan ja kylvää täten sairauden siemeniä."

Hätkähdin, kun luin sanat Yogi Ramaharakan kirjasta Hengittämisen taito. Tuntuu kuin kukaan ihminen maailmassa ei olisi ikinä ymmärtänyt, miltä minusta on tuntunut elämäni useimpina aamuina. Yhtäkkiä itselleni tuntematon joogi heittää kylmää vettä päälleni ja tarjoaa ratkaisua ongelmaani. Minun on pakko lukea lisää.

Luvussa vertaillaan nenä- ja suuhengitystä. Viesti on selvä: nenän kautta saa terveyttä ja voimaa, suun kautta hengittäminen sairastuttaa. Perustelut vaikuttavat päteviltä: suu ei anna mitään suojaa hengityselimille, joten kylmä ilma, pöly ja "sairauden idut" pääsevät helposti sisään tätä kautta. Nenän puhdistuskyky on yhtä tärkeä kuin sekin, että suu voi estää kirsikankivet ja kalanruodot menemästä vatsaan.

Niinä iltoina, kun olen muistanut hengittää nenän kautta (palleahengitystä) ennen nukahtamista, olen herännyt aamulla paremmissa voimissa, levänneenä. Tuntuu, että jotakin perää näissä jutuissa todella on. Yritän myös kiinnittää enenevässä määrin huomiota hengittämiseen myös päiväsaikaa, välttäen suun kautta hengittämistä, hengityksen pidätyksiä ja muita heikentäviä tapoja.

"Villikansojen äidit tietävät enemmän, heitä johtaa sisäinen vaisto. He näyttävät vaistomaisesti huomaavan, että sieraimet ovat ne kanavat, joiden kautta ilma johdetaan keuhkoihin, ja he opettavat lastansa sulkemaan pienet huulensa ja hengittämään nenästä." 

Hengitä kukkanen!

Muistan, kun pienenä kysyin äidiltäni, miten hengitetään! Tajusin ilmeisesti vaistonvaraisesti, että jotakin hengityksessäni oli pielessä. En vain tiennyt mitä ja miksi, ja kun kerran "kaikki osaavat hengittää", niin mitäpä minä olisin voinut tehdä toisin. Onneksi nyt on toisin ja vaihtoehtoja!  

Sen lisäksi, että nenän kautta hengitys on hyvin tärkeää terveyden ja hyvinvoinnin kannalta, kirjan mukaan se on oleellinen osa myös hengittämisen taidon alkuperusteita joogassa. Kirjan suomenkielinen versio on alun perin vuodelta 1935, joten kieli on paikoitellen vanhahtavaa ja saa koomisen sävyn. Asia on silti yhä ajankohtainen.

Olkoon tämä ohjenuoranani:
"Ihmisen ei pitäisi hengittää suulla enempää kuin syödä nenällään."